Elinvoimainen, toivonsa säilyttävä yhteiskunta tarvitsee jatkuvan vastavuoroisen yhteistyön ikääntyvien ja nuorempien sukupolvien välillä. Tämän sukupolvien välisen ikiaikaisen yhteistyön osaamisen arvo, harjoitus ja ylläpito vain on päässyt haurastumaan. Seurauksena on vieraantumista, pettymystä ja vaarana vastakkain asettuminen eri ikäryhmien välillä.
Eri-ikäisten yhteistä voimaa tarvitaan aina elämässä ja nyt erityisesti edessämme olevissa suurissa muutosponnistuksissa, joita kestävä kehitys edellyttää.
Maria Akatemian yksi osaamisalue on sukupolvien välisen yhteyden rakentaminen. Tämä tarkoittaa esim. keski-iän ylittäneille vanhemman ihmisen identiteetin luomista ja sellaisen asenteen ja kannattelukyvyn etsimistä, mikä tukee nuorempia heidän elämänsä haasteissa.
Nämä ylisukupolviset suhteet ovat luontaisesti jännitteisiä. Ne ovat jatkuvaa liikettä yksilöitymisen vapauden ja toisaalta yhteenkuulumisen ja vastuullisuuden maastossa. Näiden pohtiminen, sanoittaminen ja ilmaisu on välttämätöntä niin vanhoille kuin nuorillekin.
Maria Akatemiassa toimivassa vanhemmille ihmisille tarkoitetussa ohjatussa vertaisryhmässä ”Vanhat Vaikuttajat” etsitään ja tutkitaan juuri sitä vastuullista roolia, jonka ikä tuo tullessaan. Käsittelemme ryhmässä kysymyksiä kuten miten lisääntyvä ikä ja lisääntyä elämänkokemus muuttavat ajatusmaailmaani, miten ylläpidän yhteyttä nuorempiin ja miten mahdollistan kohtaamiset, ja mitä tarkoittaa ikään liittyvä vastuu suhteessa nuorempiin.
Vaikka yhteiskunnallisessa keskustelussa korostuu huolipuhe ikääntymiseen liittyen, ryhmässä on tehty ilahduttavia havaintoja siitä, että lisääntyvä ikä tuo myös voimaannuttavaa, uutta identiteettiä ja uutta henkistä ulottuvuutta. Yhteinen kokemus on ollut se, että tarvitaan uudenlaista puhetta ja sanoitusta ikääntymisen tuomista uusista kokemuksista sekä laajemmasta näkökulmasta elämään. Myös iän tuoma voimien väheneminen tuo uusia sävyjä ja oivalluksia elämästä.
Henkinen kasvu on mahdollista elämän loppuun asti, mutta se tarvitsee tuekseen vuorovaikutusta ja kuulluksi tulemista. Gerontologian professori Lars Tornstam on kuvannut, miten vaikeaa ikääntyvien on löytää uuden kehitysvaiheen antia kulttuurissa, jossa keskeiset arvot ovat tehokkuus, nopeus, sorituskeskeisyys ja korostunut nuoruuden ihannointi. Jos vanhemmat ihmiset eivät löydä viimeisen elämänvaiheen kehitystehtäviä ja oivalluksia, nuoret jäävät vaille kannattelutukea ja omaksuvat pelottavan kuvan vanhenemisesta.
Ryhmän pohdinnoissa on näkynyt myös se kysymys, miksi julkisessa puheessa ei näy merkkejä iän tuomista uusista potentiaaleista. Eläköitymiseen liittyvät mielikuvat ovat usein huoleton uusi vapaus tai hiljainen syrjään jääminen. Tuntuukin siltä, että ryhmä toimii jäsenilleen yhteiskunnastamme puuttuvana siirtymäriittinä uuteen elämänvaiheeseen tai toisin sanoin kehittämisryhmänä, joka tuo vanhempien ihmisten kadonnutta tehtävänäkyä ja uudenlaista vanhenemisen kulttuuria tähän aikaan.
”Ihmisen yksilöllinen ja kollektiivinen kehitys ohjaa vahvasti sukupolvien välistä sivistystä ja tietoisuutta, joka on erityisen herkkä vastakkainasettelulle. Mitä merkitsee, jos iäkäs ihminen kapeuttaa ja torjuu ikätehtävänsä? Kun mielletään, että iäkkäät ihmiset puhuvat ainoastaan vanhoista asioista, miten se vaikuttaa nuorten turvallisuuden tunteeseen ja oman vanhuuden tulevaisuuskuvaan?” Britt-Marie Perheentupa, Ihmisyyden käsikirjoitusfilosofia.
Vanhat Vaikuttajat -ryhmä jatkuu syksyllä. Uudet jäsenet ovat tervetulleita.
Kirjottajat: Maria Akatemian seniorikouluttajat Marjatta Grahn ja Marjukka Hakkola