Väkivaltaista naista on lähestytty elokuvissa monin eri tavoin niin sankarien, roistojen kuin uhrienkin kautta. Yksi valkokankaan väkivaltaisia naisia eteenpäin ajava motivaatio on kosto. Onko kostaminen aidosti kestävä tapa kohdata koetut vääryydet?
Elokuvissa käsitellään muiden taidemuotojen tavoin monipuolisesti yhteiskunnallisia ilmiöitä. Viihteen ja ajankulun ohella elokuvataide tarjoaa yleisölleen mahdollisuuden tarkastella kipeitä ja arkojakin aiheita turvallisen välimatkan päästä, päästäen katsojan samalla aivan iholle. Elokuvat peilaavat yhteiskunnassa vallitsevia arvoja ja normeja sekä ilmentävät näiden arvojen ja normien muovautumista yhteiskunnan muuttuessa. Samalla elokuvat tarjoavat katsojilleen roolimalleja ja ohjeistavat erilaisiin toimintatapoihin.
Elokuvissa kuvattua naisen tekemää väkivaltaa tarkastelemalla näemme, miten ilmiöön on eri aikoina suhtauduttu. Naisen tekemä väkivalta tuntuu olevan ainakin länsimaisessa yhteiskunnassa edelleen vaiettu tabuaihe, mutta sitä on lähestytty elokuvissa monesta eri suunnasta. Toisinaan elokuvien väkivaltaan turvautuvat naishahmot kuvataan pahantahtoisina roistoina, toisinaan he taas ovat yhteiskunnan tai ydinperheen järjestystä ylläpitäviä sankareita.
Joskus elokuvien naishahmot edustavat yhtäaikaisesti monia rooleja. He voivat olla yhtä aikaa palvottuja jumalattaria, parjattuja pahiksia, väkivallan uhreja, himoittuja seksiobjekteja, jalustalle nostettuja positiivisia roolimalleja ja pulasta pelastettavia neitokaisia. Tämä sekavuus heijastelee tosielämän yhteiskunnan monimutkaista ja ristiriitaista suhtautumista naisiin ja heitä koskeviin odotuksiin.
Elokuvien naishahmojen ristiriitaisuus heijastelee myös sitä, ettei naisen väkivaltaisuuteen osata suhtautua selkeästi, vaan se aiheuttaa hankalia tunteita. Monille elokuvassa nähtävä naisen väkivalta on miehen väkivaltaa kauhistuttavampaa, sillä kulttuuriset standardit edelleen yhdistävät naiseuden hoivaan, kiltteyteen ja väkivallattomuuteen, siinä missä aggressiivisuus ja väkivaltaisuus liitetään yleisesti miehuuteen.
Naisen väkivaltaa on yritetty esittää elokuvaviihteessä myönteisessä valossa. Yksi keinoista on kostotarina, jossa nainen kostaa itse kokemaansa väkivaltaa tai hyväksikäyttöä. Kostavan naisen tematiikka vetoaa moniin katsojiin, sillä tosielämässä väkivaltaisen naisen taustalla on usein tämän oma kokemus väkivallan uhrina. Tilejä tasaava nainen nousi suosituksi hahmoksi Yhdysvalloissa 1960-luvulla pienen budjetin jännityselokuvien parissa. Aihe on noussut viime vuosina hyvin trendikkääksi yhteiskunnallisten muutosten myötä. Valkokankaalla halutaan nähdä vahvoja naisia, jotka kykenevät laittamaan (mies)sortajilleen kampoihin.
Keskustelu siitä, synnyttääkö väkivaltaviihde oikeaa väkivaltaa on mielestäni tympeä ja hedelmätön – jotkut pystyvät erottamaan fantasian todellisuudesta ja jotkut eivät. On kuitenkin otettava huomioon, että elokuvat muokkaavat tapaamme suhtautua asioihin ja tarjoavat meille valtavasti monenlaisia samastumisen kohteita, kostonhimoisiakin. Vaikka elokuvat eivät sinällään yllytä katsojiaan väkivaltaisuuksiin, ne suostuttelevat yleisöään hyväksymään erilaisia toimintamalleja ja tapoja.
Romanssihuijauksissa tapahtuva väkivalta on pääasiassa henkistä ja taloudellista, mutta väkivaltaa yhtä kaikki. Me Nettideittiturva-hankkeessa olemme törmänneet ilmiöön, jossa verkossa romanssihuijauksia kohdanneet naiset ovat alkaneet kostamaan romanssihuijareille tekemällä eräänlaisia vastahuijauksia. Rikollisille on alettu kostamaan hyödyntämällä näiden omia keinoja, kuten esimerkiksi tehtailemalla valeprofiileja. Etevät ja kekseliäät vastahuijaukset keräävät sosiaalisessa mediassa osakseen varsin paljon huomiota, ihailua ja kannustusta.
Ajatus vääryyksien kostamisesta voi tarjota kokijalle lohtua ja voimaantumisen kokemuksia. On kuitenkin pohdittava, tarjoaako vääryyksien kostaminen mahdollisuutta aitoon toipumiseen. Huijatuksi tullut alkaa vastahuijauksia tekemällä omaksumaan väärintekijän ajattelutapoja ja kutkuttavaa tarvetta saada joku huijauksen haaviin. Tämä saattaa tuoda aluksi vallantunnetta suhteessa rikolliseen, mutta kostaessa oma kokemus pitkittyy, ja samat koetut tunteet alkavat kiertämään kehää. Kostajasta voi itsestäänkin tulla rikollinen.
Väkivallan ja hyväksikäytön kohteeksi joutumisesta aiheutunut vihantunne on täysin normaalia ja hyväksyttävää. Me kaikki tarvitsemme elämäämme jonkin verran aggressiivisuutta, sillä se ohjaa toimintaamme. Aggressiota tarvitaan esimerkiksi siihen, että saamme itsemme aamulla sängystä ylös kohti päivän askareita.
Kostamisen sijaan ihmisen tulisi oppia käsittelemään vihaa ja katkeruutta terveesti ja turvallisesti. Avun ja tuen piiriin hakeutumalla sekä tunnesäätelytaitoja opettelemalla voi suitsia kipristelevää kostonhimoa. Vahva saa olla, mutta onko kostaminen vahvuutta?
Jimi Tikkanen, Nettideittiturva-hankkeen viestinnän suunnittelija
Aiheuttaako oma aggressiivisuutesi tai väkivaltaisuutesi huolta? Omien tunteiden kanssa ei tarvitse jäädä yksin, vaan Maria Akatemian tukipalvelu naisenväkivalta.fi auttaa. Maria Akatemia tekee töitä turvallisen ja väkivallattoman elämän edistämiseksi.
Epäiletkö joutuneesi romanssihuijauksen uhriksi tai oletko romanssihuijauksen kokeneen läheinen? Sosped-säätiön ja Maria Akatemian Nettideittiturva-hanke (2023–2025) tarjoaa tukea ja vertaisuutta romanssihuijauksen kokeneille, tekijöille ja heidän läheisilleen valtakunnallisesti. Tuotamme tietoa romanssihuijauksen ilmiöstä ja lisäämme tietoisuutta aiheesta.
Lähteet:
Jones N; Bajac-Carter M; Bachelor B: Introduction. Heroines of film and television: Portrayals in popular culture. Ed. Jones, Bajac-Carter & Bachelor. Rowman & Littlefield 2014, ix–x.
Neal, King & Martha McCaughey: What’s a Mean Woman like You Doing in a Movie like This? Reel Knockouts: Violent Women in Film. Ed. Martha McCaughey, and Neal King. University of Texas Press 2001, 1–24.