Syksyllä 2023 blogitekstissäni kerroin, miksi pohdin kauneutta: se on niin vaikuttavaa, hyvää tekevää, tärkeää ja välttämätöntä. Olen syventynyt kauneuteen ja sen merkitykseen lukemalla, kokemalla ja keskustelemalla. Kauneus tuntuu liittyvän kaikkeen mahdolliseen, tai ainakin käydään oppineita väittelyjä siitä, liittyykö vai eikö, ja pitäisikö. Yksi liittymä on kauneuden eettinen merkitys – mitä tekemistä kauneudella on hyvän ja pahan kanssa.
Tämä on yksi aihe käsikirjoituksessani kirjaan, jonka nimeksi voisi tulla Kauneus – kokemus, merkitys ja vaikutus.
Kun kauneutta kuvaillaan tai määritellään, sen vastakohdaksi mainitaan joskus rumuus, joskus arkipäiväisyys. Arkisen ja kauneuden suhdetta on paljon pohdittu ja toivon voivani palata siihen toisessa kirjoituksessa. Rumuus liittyy tämän kirjoituksen aiheeseen.
Filosofien mukaan rumuus on uskallettava kohdata ja siihen pitää perehtyä, vaikka ollaankin kauneutta hakemassa. Kohtaamamme rumuuden syynä ovat usein sosiaaliset seikat, köyhyys, kouluttamattomuus, riisto tai huono hygienia. Tällöin kyseessä on vääryys, joka vaatii korjaamista muutenkin kuin tuomalla mukaan kauneutta. Toisaalta kauneus rumassa tai huonossa ympäristössä voi joskus toimia vihjeenä, lupauksena tai rohkaisuna olosuhteiden parantamiseen, tai edes siihen, että parempaa voisi olla olemassa.
Antiikin kreikkalaisessa ajattelussa kauneus ja hyvyys olivat lähellä toisiaan: todelliseen kauneuteen sisältyy aina hyvyys. Se, mikä on aidosti hyvää, on myös kaunista. Niitä kuvaa sama sanakin. Modernin ajan filosofia puolestaan korosti kauneuden ja hyvyyden pitämistä erillisinä. Kaunis ei ole välttämättä hyvää tai totta, eikä siltä pidä sitä vaatiakaan. Ajatus siitä, että kaunis liittyy hyvään, on kuitenkin sitkeähenkinen ja pysyy mukana nykykeskustelussakin, vaikkakin sitä arvioidaan tietoisesti ja varoen yleistämistä.
Kaunis ympäristö tuntuu henkivän jonkinlaista hyvyyttä, ja päinvastoin, rumassa ympäristössä ei tunnu olevan riittävästi hyvyyttäkään. Uusiin syvyyksiin sukelletaan, kun pohditaan taiteen, siis taideteosten, kauneutta ja hyvyyttä. Taiteenhan ei tarvitse olla kaunista, eikä sen ehkä edes pidä olla ”sievää”, kauneushan on jotain suurempaa ja ylevämpää, niin taidekin. Taide kuitenkin usein tarjoaa samanlaisia valtavia elämyksiä kuin kauneus ylipäätään.
Mutta entä se hyvyys, tai pahuus taiteessa? Estetiikan tutkijat ovat pohtineet estetiikan ja moraalin suhdetta. Miten taideteoksen moraalinen arvo vaikuttaa sen esteettiseen arvoon, tai päinvastoin? Mitäpä jos taideteoksen sisältö on ”moraalitonta”, eli se kuvaa huonoja asioita? Merkitseekö tämä taiteen arvottomuutta? Tutkijoiden mukaan ei, jos teos nostaa arvioitavaksi moraalittomuuden, pahuuden, vääryyden, julmuuden. Siis moraalin takia ei sensuuri ole hyväksyttävää. Taidetta ei saa pakottaa kuvaamaan vain hyviä ja esimerkillisiä asioita.
Näihin kysymyksiin on syventynyt esimerkiksi Schellekens. Hän käsittelee taiteen merkitystä ymmärryksen lähteenä. Teos voi välittää tunnetta esimerkiksi kärsimyksestä. Tässä esimerkkinä on Picasson Guernica-teos, joka toi esiin sodan julmuuden.
Toinen kysymys on taiteilijan toimintaa koskevien moraalisten näkemysten ja taiteen arvioinnin suhde. Miten taiteilija on kohdellut malliaan, tai millainen oli mallin moraali? Schellekens ottaa esimerkiksi Manet’n Olympia-maalauksen. Suomessa on pohdittu Albert Edelfeltin Virginie-maalausten mallin tapausta (Anna Kortelainen: Virginie! Albert Edelfeltin rakastajattaren tarina). Vaikuttaako Virginien kohtelu näiden teosten arviointiin?
Entä Leni Riefenstahlin elokuva Triumph of the Will (Tahdon riemuvoitto, 1935), joka kertoo Saksan kansallissosialistisen puolueen vuoden 1934 Nürnbergin puoluekokouksesta? Paheksumme teoksen esittämää yhteiskunnallista näkemystä moraalisesti, mutta taiteellisesti se on vaikuttava ja taidokas. Onko kuitenkin väärin, moraalitonta, hyödyntää kauneutta väärän asian palveluksessa?
Schellekens päätyy vaatimaan, että taiteen arvioinnissa sovellettaisiin laajempaa näkemystä kuin puhtaasti estetiikan antama. Kauneuden kaipuu ja esteettisten elämysten tavoittelu voi sisältää tai kattaa paljon muutakin kuin estetiikan alaan kuuluvia ilmiöitä. Olisiko osasyy esteettisten kokemusten arvostamiseen se, että ne voivat avata kokijalle moraalisia ulottuvuuksia tai johtaa moraaliseen ymmärrykseen yleisemminkin? Ehkä sotkemme nämä elämykset ja ulottuvuudet yhdeksi kokemukseksi oikeinkin perustellusti, vaikka emme perusteluja itse pohtisikaan?
Jaana Venkula menee astetta pidemmälle pohtiessaan kauneuden voimaa hyvän palveluksessa. Hänen mukaansa esteettinen asenne johtaa suoraan siihen, että toimitaan oikein: ”Jos esimerkiksi esteettisyyden tajumme olisi kehittyneempi, ei meillä olisi ympäristöongelmia: metsiä, meidän korpiamme, aarniometsiä, sademetsiä, ei esteettisesti kehittyneempi ihminen olisi kerta kaikkiaan kyennyt möyrimään siitä yksinkertaisesta syystä, että jälki on niin tavattoman rumaa. Roskia emme heittäisi maahan emmekä mereen, kaatopaikkaongelma olisi ratkaistu, jos silmämme olisi harjaantuneempi. Kakofonisen liikenteen sijaan olisimme kehittäneet ’sivistyneet’ ’harmoniset’ moottorit, jos korvamme olisi musikaalisesti harjaantuneempi. Mutta eikö näin olisi ratkaistu juuri kaikki ne ongelmat, joita nyt ’puhtaan, arvovapaan ja emotionaalisesti neutraalin tieteen’ tuottamalla tiedolla yritämme ratkaista?” (Prologissa Ajatus luo sivistystä).
Laajennetaan näkökulmaa taideteoksesta tai elinympäristöstä koko elämään. Filosofit ovat tarkastelleet ihmisen elämään projektina tai tarinoiden kokonaisuutena. Elämän projektia tai tarinaa voidaan arvioida sekä estetiikan että etiikan kannalta, ja varsinkin näiden yhdistelmänä.
Haapala ja Pulliainen (1988) esittelevät eri ajattelijoiden mietteitä elämän estetiikasta. Richard Rortyn mukaan ihminen on projekti. Rakennamme jonkinlaista taiteellista projektia omassa elämässämme, luomme kertomusta tai jopa erilaisia kertomuksia. Tämä ajatus liittyy liberalistiseen, yksilön oikeuksia painottavaan traditioon.
Tämän näkemyksen haastaa Richard Shusterman tuomalla mukaan yhteisön arvot. Hän pyrkii yhdistämään esteettisen periaatteen ja eettisen periaatteen. Esteettinen periaate painottaa itsen luomisen mahdollisimman suurta monipuolisuutta. Eettisen periaatteen mukaan erilaisista kertomuksista ja kokemusten rikkaudesta pitäisi kuitenkin lopulta muodostua jollakin tavalla koherentti kokonaisuus. Itsen toteuttamisen projektin on oltava sopusoinnussa yhteisön arvojen ja normien kanssa. Jos näiden kahden välillä on jyrkkä ristiriita, ihminen ei voi elää tyydyttävää elämää, ja ilmeisesti tässä voidaan ajatella, että tyydyttävän elämän ajatukseen liittyy sen esteettisyys.
Miten kauneus mahdollistaa hyvän elämän? Airaksinen (1995) paketoi ympäristön, ihmisen elämänsuunnitelman ja elämäntarinan yhteen. Elämäntarina koostuu episodeista ja sillä pitäisi olla mielekäs loppu. Rakenteellinen valta kuitenkin vaikuttaa monin tavoin ihmisen ympäristöön. ”Reunoilla” eli yhteiskunnan huono-osaisena on vaikea elää hyvin; on rumuutta, ei muodostu tarinaa, elämällä ei ole merkitystä. Esteettisesti hyvä ympäristö on sellainen, joka sallii eettisesti hyvän elämänsuunnitelman toteuttamisen. Tällainen näkemys esteettisesti hyvästä johtaa yhteiskunnalliseen ajatteluun. Voitaisiin ajatella, että ihmisellä olisi oikeus kauneuteen.
Näin siis elämä esteettisenä projektina sisältää osallisuutta ja kokemista, ja voidaan arvella, että jos projekti pysyy kasassa, sillä on rakentava vaikutus ihmisen elämään.
Kirjoittaja Pirkko Kasanen on eläkkeellä oleva asiantuntija, jonka työuraan on kuulunut tutkimusta, organisointia, johtamista ja yrittäjyyttä. Kasanen on aiemmin kirjoittanut kirjan Valmistaudu vapauteen. Aloittelevan eläkeläisen työkirja (Otava 2021).
Tekstissä mainitut teokset:
Airaksinen, Timo (1995). Etiikan rajoilla: elämä teoksena. Teoksessa Haapala, Arto, Martti Honkanen ja Veikko Rantala (toim.) (1995). Ympäristö, arkkitehtuuri, estetiikka. 118-130. Yliopistopaino
Haapala, Arto & Ukri Pulliainen (1998). Taide ja kauneus. Johdatus estetiikkaan. Kirjapaja Oy
Schellekens, Elisabeth (2007). Aesthetics and Morality. Continuum International Publishing Group
Venkula, Jaana (toim.) (1990) Ajatuksen voima. Edistyksellinen tiedeliitto / Gummerus
Haluatko auttaa minua viimeistelemään kirjaani – tai ehkä horjuttaa sen perusteita? Vastaisitko joihinkin seuraavista kysymyksistä? Voit myös kommentoida asiaa vapaasti. Olen edellä esittänyt näihin kysymyksiin filosofien vastauksia, mutta minua kiinnostavat myös sinun näkemyksesi, kokemuksesi ja epäilyksesi. Lähetä vastauksesi osoitteeseen pirkko.kasanen@gmail.com
- Onko kauneus hyvää, voiko se edistää hyvää? Miten rumuus liittyy asiaan? Millaisia kysymyksiä olet itse miettinyt?
- Milloin kauneus, tai millainen kauneus, mielestäsi ilmentää tai edustaa hyvyyttä? Entä milloin hyvä ja kaunis eivät ole sama asia?
- Taide (kuvataide, kirjallisuus) voi herättää miettimään vääryyksiä, ongelmia ja huonoja asioita. Onko se, voiko tai saako se olla kuitenkin kaunista?
- Onko lupa ihailla teosta esteettisesti, vaikka se liittyisi moraalittomaan asiaan, kuten mallin huonoon kohteluun tai vastustettavan politiikan edistämiseen?
- Tekeekö kauneus niin hyvää, että tunnet itsesi paremmaksi ihmiseksi?
- Onko vääryys, jos ihminen ei saa kokea kauneutta, koska olosuhteet eivät sitä mahdollista? Tulisiko ihmisellä olla oikeus kauneuteen?
