Maria Akatemian Keijun varjo -toiminnan tunneryhmät on suunnattu nuorille naisille, jotka haluavat muutosta väkivaltaiseen käyttäytymiseensä. Väkivalta voi olla esimerkiksi fyysistä, psyykkistä tai itseen kohdistuvaa väkivaltaa. Ryhmän tavoitteena on tunnesäätelytaitojen vahvistaminen, itsetuntemuksen lisääntyminen, muutoksen löytäminen väkivaltaisiin toimintayllykkeisiin sekä itsemyötätunnon kasvaminen.
Kesällä 2019 Keijun varjo -tunneryhmä järjestettiin ensimmäistä kertaa Maria Akatemian omassa toimitilassa. Ryhmä oli muodoltaan intensiivinen ja kokoontui kahdesti viikossa kuuden viikon ajan. Ryhmään osallistui neljä nuorta naista, jotka käyttivät tai pelkäsivät käyttävänsä väkivaltaa. Pieni koko teki ryhmän haavoittuvaksi, mutta naiset olivat motivoituneita teeman käsittelyyn ja muutoksen etsimiseen eikä kukaan keskeyttänyt ryhmää. Heitä yhdisti halu muuttaa omaa elämäänsä ja löytää uusia toimintatapoja haastaviksi koettuihin tilanteisiin. Väkivaltaan liittyvät kysymykset olivat mietityttäneet heitä jo pitkään ja nyt aika oli oikea niiden käsittelemiseen.
Väkivalta-teemasta puhuminen voi tuntua vaikealta ja herättää voimakkaitakin häpeän tunteita. Teemasta puhuttiin kuitenkin alusta asti hyvin suoraan. Nuoret osoittivat rohkeutensa jakamalla avoimesti omia tekojaan ja kokemuksiaan. Ajatus asian kanssa yksinolemisesta vaihtui nopeasti jakamiseen ja helpotukseen. Ryhmän ilmapiiri oli hyväksyvä sekä lempeä. Maria Akatemian tunnuslause “ihminen hyväksytään, väkivaltaa ei” heräsi eloon.
”Ymmärsin, etten ole yksin ja ettei minun tarvitse hävetä.”
”Oli helpottavaa nähdä muita samassa tilanteessa olevia.”
Keijun varjo -tunneryhmissä opetellaan tunnistamaan erilaisia tunteita ja etsitään keinoja säädellä tunteiden voimakkuutta. Tunteiden ilmaiseminen ei ole ollut usealle ryhmään osallistuneelle nuorelle naiselle lapsuudessa helppoa tai edes sallittua. Se on voinut vaikeuttaa tunteiden tunnistamista ja nimeämistä. Yleinen kokemus oli, että lapsena kiukkuun on vastattu vihalla. Kasvuiässä ei ole saanut turvallista mallia vihan ja aggression ilmaisemiseen. Ryhmässä pohdittiinkin, mitkä ovat hyväksyttäviä ja sopivia keinoja ilmaista omaa pahaa mieltä ja suuttumusta. Erilaisten harjoitusten avulla etsittiin primaaritunteita, jotka ovat vihan tunteen taustalla. Tällaisia tunteita voivat olla muun muassa pettymys ja hylkäämisen pelko. Primaaritunteiden näyttäminen on usein huomattavasti vaikeampaa kuin vihan.
”Olen oppinut, mikä tunne todellisuudessa on aggression alla.”
”On ihanaa tunnistaa tunteiden pohjalla olevat fiilikset.”
Ryhmän kantavana teemana on omiin juuriin ja sukupolviketjuun tutustuminen. On tärkeää pysähtyä miettimään omaa kasvuperhettään ja sitä, miten ja mitä tunteita siellä on ilmaistu. Lapsuuden tunneilmapiirillä on iso vaikutus tämän hetkiseen elämään ja siihen, miten itse kommunikoi ja osaa ilmaista tunteitaan. Omaa elämänpolkua tutkimalla nuoret oivalsivat syy-yhteyksiä omiin käyttäytymismalleihinsa. Oman menneisyyden tutkiminen ei ole aina helppoa ja pintaan voi nousta monenlaisia tunteita.
”Olen oppinut, miten elämän aiemmat kokemukset voivat vaikuttaa aggressioon.”
Ryhmän pysäyttävimpiä hetkiä oli omien elämäntarinoiden jakaminen. Nuorten naisten rohkeus, avoimuus ja sinnikkyys oli äärimmäisen hienoa. Ryhmäkerran lopuksi esiin nousi kiitollisuus siitä, että kaikki ovat juuri nyt juuri tässä.
Ryhmän tiiviit kokoontumiset ja nuorten vahva sitoutuminen tukivat teemaan syventymistä. Väkivalta-teema pysyi mielessä ryhmäkertojen välillä. Käsitellyt asiat eivät jääneet irtonaisiksi, vaan integroituivat arkielämään helpommin. Ryhmässä käsitellyistä teemoista ja omista oivalluksista kannustettiin keskustelemaan läheisten kanssa. Nuoret kokivat, että kumppanit ja perheenjäsenet ymmärsivät heitä ja heidän käyttäytymistään näiden keskustelujen ansioista paremmin. Ryhmän aikana nuoret saivat myös kotitehtäviä, jotka kannustivat jatkamaan työskentelyä myös ryhmäkertojen välillä.
Yksi ryhmän merkittävistä tekijöistä oli vertaisuuden kokeminen muiden nuorten naisten kanssa. Ryhmän aloittaminen saattaa jännittää ja aluksi omien tunteiden ja kokemusten jakaminen voi tuntua vaikealta. Väkivallan käyttämiseen liittyy usein jälkikäteen nouseva voimakas häpeä ja syyllisyys. Ryhmässä näitä tunteita jaettiin ja nuoret saivat kokemuksen siitä, etteivät ole yksin.
”Ei tarvinnut kohdata näitä vaikeita aiheita yksin.”
”Yksin ei olisi tullut mentyä asioita päin samalla tahdilla.”
Kuuden viikon intensiivisen yhteisen matkan jälkeen nuoret naiset lähtivät omiin suuntiinsa. Jokainen koki saaneensa uusia oivalluksia ja keinoja, joiden avulla väkivalta vähenee heidän elämässään.
”Olen kiitollinen, että pääsin tähän ryhmään mukaan!”
Maksuttomia Keijun varjo -ryhmiä alkaa syksyllä. Lisätietoja osoitteesta keijunvarjo.fi.
Kirjoittajat Emmi Kyyhkynen ja Elina Lehtonen ovat Keijun varjo -toiminnan ohjaajia.