”Naisten tekemä väkivalta on usein muodoiltaan enemmän emotionaalista väkivaltaa kuin fyysistä väkivaltaa. Emotionaalisen väkivallan tunnistaminen ja rajanveto siihen, mikä on emotionaalista väkivaltaa, on vaikeaa sekä tekijälle, väkivallan kohteeksi joutuvalle kuin lähipiirille ja ammattiauttajille.
Yksi emotionaalisen väkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen ongelma on, että naisen käyttämät emotionaalisen väkivallan muodot, esim. raivoaminen, nimittely, mitätöiminen, kumppanin huonoon valoon saattaminen tai tunnekylmyys tai puhe- ja tunneyhteydestä erottaminen tulkitaan usein naisen temperamentin ominaisuuksiksi ei väkivallaksi.
Monet emotionaalisen väkivallan muodot eivät myöskään täytä rikoksen tunnusmerkistöä, eivätkä siten näy rikostilastoissa eivätkä tule esiin edes tutkimuskyselyissä. Naisen väkivaltainen käyttäytyminen on vielä liian usein tabu myös auttamisjärjestelmälle ja tutkijoille.
Eräs parisuhteissa hyvin tavallinen ja vakava emotionaalisen väkivallan muoto on lasten käyttäminen väkivallan välikappaleina. Se voi olla vanhemmuuden riistämistä, vähättelemistä, huoltajuudella kiristämistä, kasvatusperiaatteiden vähättelyä jne. Nämä tunnistetaan harvoin väkivallaksi eikä lasta traumatisoivaa vaikutusta oteta huomioon.
Emotionaalisen väkivallan traumatisoivat vaikutukset ovat vakavia ja tulevat esiin pitkällä aikavälillä, esimerkiksi masennuksena, itsetunto-ongelmina, epäsosiaalisena käyttäytymisenä. Henkisen väkivallan ilmapiirissä myös lasten kaltoinkohtelun riski ja mahdollisuus kasvavat. Emotionaalisen väkivallan ilmapiirissä elämisellä ja väkivallan kohteeksi joutumisella on lapselle fataalit ja pitkäkestoiset seuraukset, kuten masennus, ahdistuneisuus ja muut psyykkiset ongelmat.
Väkivalta traumatisoi aina koko perhettä ja läheisiä. Myös väkivallan tekeminen traumatisoi tekijää/väkivallan käyttäjää. Väkivallan pysäyttämiseksi tarvitaan väkivallan tekijän, kokijan ja väkivallan ilmapiirissä olevien läheisten auttamista sukupuoleen katsomatta.
Väkivaltatyössä naisten käyttämää väkivaltaa ei saa vähätellä. Perhe-, lähisuhde- ja naisiin kohdistuvan väkivallan kartoituksen yhteydessä olisi kysyttävä myös naisilta, oletko itse käyttäytynyt ja millaista väkivaltaa.
Emotionaalisen väkivallan ennaltaehkäiseminen ja varhainen puuttuminen edellyttävät nykyistä parempaa tiedostamista ja ilmenemismuotojen ja riskien tunnistamista. Ehkäisytyössä tulisi korostaa vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisu- ja elämänhallintataitojen merkitystä. Väkivallan käyttäjän on tärkeää tunnistaa väkivalta, myöntää se, ottaa vastuu ja hakea apua.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat omien väkivaltaan liittyvien asenteiden, lähestymistapojen ja työmenetelmien uudelleenarvioimista, erilaisten reagointi- ja puuttumistapojen kehittämistä ja erilaisia väkivallan tunnistamisen ja arvioinnin työkaluja.”
Naisten tekemä väkivalta on usein muodoiltaan enemmän emotionaalista väkivaltaa kuin fyysistä väkivaltaa. Emotionaalisen väkivallan tunnistaminen ja rajanveto siihen, mikä on emotionaalista väkivaltaa, on vaikeaa sekä tekijälle, väkivallan kohteeksi joutuvalle kuin lähipiirille ja ammattiauttajille.
Yksi emotionaalisen väkivallan tunnistamisen ja siihen puuttumisen ongelma on, että naisen käyttämät emotionaalisen väkivallan muodot, esim. raivoaminen, nimittely, mitätöiminen, kumppanin huonoon valoon saattaminen tai tunnekylmyys tai puhe- ja tunneyhteydestä erottaminen tulkitaan usein naisen temperamentin ominaisuuksiksi ei väkivallaksi.
Monet emotionaalisen väkivallan muodot eivät myöskään täytä rikoksen tunnusmerkistöä, eivätkä siten näy rikostilastoissa eivätkä tule esiin edes tutkimuskyselyissä. Naisen väkivaltainen käyttäytyminen on vielä liian usein tabu myös auttamisjärjestelmälle ja tutkijoille.
Eräs parisuhteissa hyvin tavallinen ja vakava emotionaalisen väkivallan muoto on lasten käyttäminen väkivallan välikappaleina. Se voi olla vanhemmuuden riistämistä, vähättelemistä, huoltajuudella kiristämistä, kasvatusperiaatteiden vähättelyä jne. Nämä tunnistetaan harvoin väkivallaksi eikä lasta traumatisoivaa vaikutusta oteta huomioon.
Emotionaalisen väkivallan traumatisoivat vaikutukset ovat vakavia ja tulevat esiin pitkällä aikavälillä, esimerkiksi masennuksena, itsetunto-ongelmina, epäsosiaalisena käyttäytymisenä. Henkisen väkivallan ilmapiirissä myös lasten kaltoinkohtelun riski ja mahdollisuus kasvavat. Emotionaalisen väkivallan ilmapiirissä elämisellä ja väkivallan kohteeksi joutumisella on lapselle fataalit ja pitkäkestoiset seuraukset, kuten masennus, ahdistuneisuus ja muut psyykkiset ongelmat.
Väkivalta traumatisoi aina koko perhettä ja läheisiä. Myös väkivallan tekeminen traumatisoi tekijää/väkivallan käyttäjää. Väkivallan pysäyttämiseksi tarvitaan väkivallan tekijän, kokijan ja väkivallan ilmapiirissä olevien läheisten auttamista sukupuoleen katsomatta.
Väkivaltatyössä naisten käyttämää väkivaltaa ei saa vähätellä. Perhe-, lähisuhde- ja naisiin kohdistuvan väkivallan kartoituksen yhteydessä olisi kysyttävä myös naisilta, oletko itse käyttäytynyt ja millaista väkivaltaa.
Emotionaalisen väkivallan ennaltaehkäiseminen ja varhainen puuttuminen edellyttävät nykyistä parempaa tiedostamista ja ilmenemismuotojen ja riskien tunnistamista. Ehkäisytyössä tulisi korostaa vuorovaikutus- ja konfliktinratkaisu- ja elämänhallintataitojen merkitystä. Väkivallan käyttäjän on tärkeää tunnistaa väkivalta, myöntää se, ottaa vastuu ja hakea apua.
Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset tarvitsevat omien väkivaltaan liittyvien asenteiden, lähestymistapojen ja työmenetelmien uudelleenarvioimista, erilaisten reagointi- ja puuttumistapojen kehittämistä ja erilaisia väkivallan tunnistamisen ja arvioinnin työkaluja.
Kirjoittaja on Aune Flinck, TtT, hoitotieteen dosentti.
Kommenttipuheenvuoro Väkivalta ei lopu vaikenemalla -seminaarissa
Katso video tästä