Maria Akatemian ehkäisevä väkivaltatyö on suunnattu naisille, jotka ovat huolissaan aggression tunteistaan ja käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Yksilö- ja vertaisryhmätyöskentelyn tavoitteena on vahvistaa tunnesäätelyä lisäämällä itseymmärrystä omasta aggressiosta ja väkivallan käytöstä sekä niiden juurista. Usein työskentelyn myötä vaikeat tunteet alkavatkin kuoriutua esiin kuin sipulin kerrokset: Aggression taustalta aletaan yhdessä löytää kerros toisensa jälkeen tunteita, jotka ovat jääneet tunnistamatta ja tunnustamatta.
Kun tarkastelemme väkivallasta huolissaan olevien naisten kanssa tilanteita, joissa raivo esimerkiksi kumppanin kanssa riidellessä nousee, hyvin usein vihan ja aggression taustalta esiin tulevat kipeät, haavoittuvat ja vaikeammin ilmaistavat tunteet ja ajatukset. Pelkään, että tulen hylätyksi. Enkö olekaan toiselle tärkeä. Minulla ei ole väliä tai arvoa. En tule kuulluksi. Toistuvasti vaikeiden tunteiden ja kipeää tekevien ajatusten taustalta tunnistetaan sama tarve: Että toinen tulisi lähelle, halaisi, lohduttaisi, sanoisi että kaikki järjestyy. Sanoisi että selviämme.
Monella väkivaltaa käyttäneellä naisella kokemus siitä, ettei tule nähdyksi tai kuulluksi, on kulkenut mukana elämänhistorian eri vaiheissa, usein jo varhaisessa kasvuympäristössä. Omat tunteet, ajatukset ja tärkeät asiat ovat voineet lapsuusiässäkin tuntua jäävän kerta toisensa jälkeen aikuisten kantaman painolastin jalkoihin. Tuolloin myös taidot omien tunteiden sanoittamiselle ja näkyväksi tuomiselle ovat voineet jäädä keskeneräisiksi, ja kokemus siirtyy aikuisuuden ihmissuhteisiin. Tunnistaessaan vaikeita, kipeitäkin tunteita ja tarpeita aggression taustalla moni nainen havahtuu: Kohdatessaan taholtani fyysistä tai sanallista väkivaltaa, eihän kumppani halua tai uskallakaan lähestyä ja lohduttaa. Ja sen vuoksi jo pitkään mukana kannettu kokemus siitä, ettei omia tarpeita kuulla, toistuu.
Oivalluksen jälkeen alkaa usein uusien toimintamallien harjoittelu. Omien tarpeiden ja toiveiden ilmaisu ja sanoittaminen kumppanille voi nostaa monenlaisia tunteita, myös pelkoa. Entä jos kerron tarpeistani enkä tulekaan kuulluksi? Jos en näytäkään kaikesta kontrollissa olevalta, pettyvätkö muut minuun?
Uudenlaisen ilmaisun harjoittelemiseen tarvitaankin rohkeutta. Usein kuitenkin onnistumiset ja pienetkin kuulluksi tulemisen kokemukset auttavat murtamaan kuulematta jäämisen kehää, ja vähitellen sanoja omille tarpeille ja tunteille löytyy jo helpommin.
Blogikirjoittaja on ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija, psykologi, tohtorikoulutettava Anna Lähdepuro