Epidemiasta johtuvan pitkän etätyöjakson aloitus tuli minulle uudessa työpaikassa melko nopeasti, kolmannella työviikolla. Ensimmäiset kaksi etäpäivää kotona meni innokkaasti ja omatoimisesti uuden mielenkiintoisen työtehtävän parissa. Jo toisen päivän päätteeksi huomasin kuitenkin olevani ärtynyt, väsynyt ja olo oli kaikin puolin epämukava. Mihin se hyvä ja virkeä olo katosi? Vastaus löytyi vatsasta. Olin uudessa tilanteessa hukannut rytmin ja unohtanut ruokailut. Kahvia, sämpylää ja juustoa pienin suklaaherkuin höystettynä oli helppo kantaa koneen viereen muutaman kerran päivässä, eikä nälkä yllättänyt. Mielentila yllätti.
Vatsa ja aivot ovat vahvassa yhteydessä toisiinsa. Ravinto on helppo yhdistää fyysiseen terveyteen, mutta myös syömämme ruuan laatu ja määrä vaikuttaa vahvasti mielialaamme. Ikävä kyllä, kun mieli on maassa, olemme vaikeassa elämäntilanteessa tai joutilaita, tulee mielitekoja toisella makeaan ja toisella rasvaiseen herkkuun, minulla vähän molempiin. Myös helposti saatava ja syötävä ravinto houkuttaa. Tämä ei elimistön kannalta ole kestävin malli. Ihmisen koko koneiston toiminta häiriintyy – vähän kuin laittaisi bensakoneeseen dieseliä. Käynti hyytyy.
Ravintoaiheisissa jutuissa on paljon yksilöityjä esimerkkejä sopivista aamupaloista, lounaista ja välipaloista, mutta ei niitä välttämättä enää kaupassa muista. Yksittäisillä tuotteilla ei ole niin väliä, koska pääasia on, että koriin kertyy sopivasti värikkäitä, pureksittavia, mietoja ja happamia ruoka-aineksia riittävästi. Kun pääpaino syötävästä on kehon tarpeisiin sopivaa, ei pieni herkuttelu kaada venettä. JOS vielä etsii ja löytää herkut sieltä terveellisemmältä puolelta valikoimaa niin vatsa voi hyvin ja mieli tasoittuu. Saattaa jopa löytyä täyteen ladattu akku.
Kirjoittaja Iiris Nurmo on Työnjanoon!-hankkeen projektityöntekijä.
