Ilahduin tällä viikolla, kun postilaatikossa olevien mainosten joukosta löytyi ihan oikea Ystävänpäiväpostikortti. Kyseinen ystäväni on varmasti ainoa ihminen minun lähipiirissäni, joka ei unohda kenenkään läheisen nimi- ja syntymäpäivää, puhumattakaan juhlapäivien muistamisesta. Ja useimmiten muistaminen saapuu juurikin ihanalla ja kauniilla postikortilla. Tämä tapaperinne on uskomattoman ihana ja tuo aina hymyn kasvoihimme sekä lämpöisen tunteen ystävyydestä. Häpeäksi heti tunnustan, että vastasin WhatsApp-viestillä, josta on muotoutunut oma muistamiskanavani. Ei ehkä niin persoonallinen ja erottuva, kuten postitse saapunut postikortti.
Kuluneen vuoden aikana olen käynyt eri ihmisten kanssa keskusteluja ystävyydestä. Näkökulmina keskusteluissa on ollut mm. ystävyyden sukupolvikokemukset. Millainen merkitys ystävillä ja ystävyydellä on lapsuudessa, nuoruudessa, ruuhkavuosia elävien aikuisten elämässä ja ikääntyessä? Nyt pandemiavuoden aikana on myös paljon kirjoitettu ystävyydestä ja yksinäisyydestä. Näkökulmina näissä on ollut toisaalta se, että esimerkiksi yksin asuvat ikäihmiset ovat jääneet yksin ja tuoreen SPR:n tutkimuksen mukaan yksinäisyyttä kokee jo joka viides suomalainen. Toisaalta näkökulmana on tuotu esille myös sitä, että vaikka ystäviä on paljon, voi silti kokea yksinäisyyttä.
Yksi aktiivisimmista pohdiskeluista on liittynyt pohdintaan, miten aikuisiällä solmitaan uusia ystävyyssuhteita. Kun esimerkiksi työ vie uudelle paikkakunnalle, jossa et tunne ketään tai vaikkapa eron jälkeen kaipaat omia uusia ystävyyssuhteita. Usein harrastuksien kautta löytyy samanhenkisiä uusia ystäviä tai työpaikalla löydät oman uuden sielunkumppanin, jonka kanssa ystävystyt. Pandemia on tuonut tähänkin haasteen, kun harrastukset ovat jääneet ja työ muuttunut etätyöksi. Onko ainut vastaus sosiaalinen media? Ja kuinka verkon kautta tutustutaan ja solmitaan uusia ystävyyssuhteita? Keskustelut ovat tarjonneet mielenkiintoisia pohdintoja ja näkökulmia.
Suurin huolenaiheeni on liittynyt pandemiavuonna nuoriin ja erityisesti yksin asuviin ikäihmisiin. Ikäihmiset ovat ottaneet vakavasti rajoituksien noudattamisen ja se on kaventanut tai jopa poistanut sosiaaliset kontaktit. Toki osa pitää yhteyttä omaisiin, läheisiin ja ystäviin. Mutta on myös iso joukko ikäihmisiä, joilla ei ole ystäviä, eivätkä he halua olla vaivaksi muille. Kuuntelin hiljattain uuden työtuttavani Pirkko Kasasen podcastia Kauppalehdestä. Hän on kirjoittanut kirjan Valmistaudu vapauteen, joka käsittelee eläköitymiseen valmistautumista. Podcastissa hän nosti esiin sen, että työstä pois jäänti kohti vapautta, voi tuoda monelle myös ison aukon sosiaalisiin kontakteihin. Niinpä hän rohkaisee ottamaan yhteyttä ”vanhoihin ystäviin”. Usein yhteydenotto ilahduttaa myös vastapuolta, ehkäpä kumpikaan ei ole vain kehdannut viritellä vanhaa ystävyyttä henkiin vuosien jälkeen.
Ystävyys, ystävyyden rakentaminen ja vaaliminen merkitsee meille eri asioita mutta sen merkityksellisyyden jaamme varmasti kaikki. Ystävän kanssa jaetaan ja ihmetellään asioita. Se on yhdessä tekemistä merkityksellisten asioiden parissa. Se on ilojen ja surujen jakamista, elämän elämistä yhdessä. Haastan meitä kaikkia rakentamaan ja vaalimaan ystävyyttä jonkun ihmisen kanssa, jonka kanssa vuorovaikutuksessa torjumme yksinäisyyttä ja vahvistamme yhteyttä toiseen. Järjestöjen tarjoamat vapaaehtoiset ystäväpiiri ja -toiminta tarjoavat näitä merkityksellisiä yhteyksiä. Jokainen meistä voi liittyä tähän mukaan.
Hyvää Ystävänpäivää kaikille! Kirjoittaja Sari Nyberg on Maria Akatemian toiminnanjohtaja
