Ajattele hetki seuraavaa mielikuvaa, mielikuvaa, jossa tunnet kehossasi seuraavia tuntemuksia: sydän pamppailee rinnassa, kädet tärisevät ja hikoilevat, hengittäminen on nopeaa ja pinnallista, huimaa, päässä pyörii ja koko keho on jännittynyt. Millaiseen tilanteeseen ne mielessäsi yhdistyivät?
Kuvittelitko itsesi juuri tilanteeseen, joka jännittää tai ahdistaa sinua? Liitit kyseiset kehontuntemukset asioihin, jotka tulkitset potentiaalisesti uhkaaviksi, uusiksi tai pelottaviksi, kuten vieraiden ihmisten tapaaminen tai mukavuusalueeltasi ulos astuminen. Saattoi myös olla, että ajattelit hetkeä, jolloin jotain jännittävää ja merkityksellistä on tapahtumassa. Seuraat ystäväporukassa urheilufinaalia tai kannustat läheistäsi kilpailussa. Ilmassa on toiveikkuutta onnistumisesta, elät tapahtumaa läpi joka solullasi. Tai ehkä kuvittelit kyseiset kehotuntemukset tilanteeseen, jossa olet rakastunut. Pyörit öisin sängyssä saamatta unta ja mielen kapasiteetti pursuaa rakkauden kohteesi kuvista. Vatsassa kihelmöi, eikä ruokakaan maistu. Suloisen raastavaa. Samanlaiset kehontuntemukset, kolme hyvin erilaista tilannetta, johon ne sopisivat.
Se miten suhtaudumme kehoomme ja tulkitsemme kehomme tuntemuksia, on tärkeää. Pidimmekö ensimmäisen kappaleen esimerkissä kuvattuja tuntemuksia negatiivisina, inhottavina, sellaisina, joita emme haluisi tuntea? Olenko heikko, epäonnistunut tai vääränlainen jos koen tiettyjä tunteita ja tuntemuksia? Mielen saattavat täyttää ajatukset siitä, etten selviä, jotain pahaa tapahtuu, on väärin kokea näin. Usein tulkitsemme tuntemuksia kokemushistoriamme kautta ja tulkinnat värittävät myös uusia tilanteita. Voimme uskoa, että kyseessä täytyy olla paha tilanne, koska minusta tuntuu pahalta. Kehon tuntemukset voivat viestittää tulehdustiloista tai olla oireita sairauksista ja on hyvä tarkistuttaa oireet tarvittaessa lääkärissä. Monesti kuitenkin tuntemukset ovat vain tuntemuksia, eivätkä tulkintamme niistä vastaa todellisuutta.
Emme aina osaa ajatella, että kehon tuntemusten kuuluukin tuntua, niiden tulee olla niin voimakkaita, jotta ne pääsisivät tietoiseen havaintoomme asti. Niillä on usein nimittäin mukanaan viesti. Kehontuntemuksemme ovat erottamaton osa tunteitamme ja tunteidemme takana on tarpeita, joiden tyydyttäminen on tärkeä osa hengissä säilymistä ja oman toiminnan ohjausta ja korjaamista. Kehomme viestii meille fysiologisista tarpeista, kuten nälästä ja janosta, huonosta asennosta, levon tai aktiviteetin tarpeesta, mutta tunteiden takana on myös syvempiä tarpeita, kuten arvostetuksi, nähdyksi ja hyväksytyksi tulemisen tunne.
Tuntemusten ja tunteiden käyttäminen kompasseina omien arvojen ja rajojen määrittelemiseen on hyvä työkalu. Kannattaakin pysähtyä kuulostelemaan mikä minusta tuntuu hyvältä ja mikä pahalta, mikä lisää hyvinvointiani tai heikentää sitä. Usein asiaa kannattaa ajatella laajemmassa perspektiivissä ja pidemmällä tähtäimellä. Pelottavilta tuntuvien ja vaarallisiksi tulkittujen tilanteiden välttäminen voi vaikuttaa lyhyellä tähtäimellä hyvältä ratkaisulta, pidemmällä tähtäimellä toiminta voi kuitenkin alkaa rajoittaa muuta elämää, jos todellista vaaraa ei tilanteissa ole.
Kehomme on viisas ja pyrkii meille parhaaseen lopputulokseen. Se laskee ja nostaa vireystilaamme ympäristön vaatimalla tavalla. Toisinaan kehomme virittyy äärimmilleen säädelläkseen kaiken voiman ja energian ”taistele tai pakene” -valmiuteen. Toisinaan kehomme voi siirtyä säästöliekille, keräämään voimia. Toisinaan jopa lamaantuneeseen, alivirittyneeseen tilaan, kun jokin asia on meille liian vaikea käsiteltäväksi juuri sillä hetkellä. Nykymaailman valtava ärsyketulva on oivallinen pitämään yllä ylivirittynyttä tilaa. Uhkatekijöiden ei tarvitse olla ulkoisia, mielemme pystyy luomaan uhkat myös sisäisesti, mutta kehomme reagoi niihin, kuin ne olisivat todellisia uhkia.
Kehosi ja sen tuntemukset eivät ole vihollisiasi, vaan kehosi yrittää auttaa sinua selviytymään. Kehollasi on paljon sanottavaa. Usein unohdamme ulkoisen ärsyketulvan keskellä kuitenkin pysähtyä ja kysyä myös keholtamme, mitä minulle tänään kuuluu, mitä minä tarvitsisin juuri nyt?
Kirjoittaja Henna Honkanen on psykologi ja Maria Akatemian ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija.