Vallitseva poikkeustilanne aiheuttaa kaikille jonkinlaisia epävarmuuden tunteita. Saattaa pelottaa, ahdistaa ja huolestuttaa, kun tulevasta ei tiedä. Arki on saattanut muuttua paljonkin ja uudenlaisiin olosuhteisiin on ollut pakko totutella nopeasti. Nuorten ja nuorten aikuisten elämässä poikkeustilanne vaikuttaa myös monella tavalla. Opiskelu on muuttunut hyvin itsenäiseksi ja siihen sopeutuminen ei ole itsestäänselvyys. Moni on saattanut kaivata arkeen rytmiä, jota kouluun tai vaikka kirjastoon lähteminen tuo. Saattaa olla haastavaa saada tehtäviä tehtyä itsenäisesti omaan tahtiin ilman lähiopetusta. Kaikille verkossa toimiminen ei myöskään ole luontaista ja kaipaus opiskelutovereiden seuraan on suuri.
Kevät-, ylioppilas- ja valmistujaisjuhlat ovat todella merkittäviä siirtymäriittejä ja tänä vuonna nekin järjestetään poikkeavalla tavalla. Tuttujen rituaalien puute herättää tyhjyyden ja tylsyyden tunteita. Uudenlaiset pääsykoejärjestelyt ja jo sovittujen kesätöiden peruuntuminen tuntuu epäreilulta. Huoli tulevasta kasvaa; pääsenkö minnekään opiskelemaan, löydänkö työpaikkaa, riittävätkö rahat?
Yksinäisyyden tunne korostuu myös tänä aikana, kun ihmisiä on ohjeistettu välttämään lähikontakteja. Monet nuoret aikuiset asuvat yksin ja jos opiskelu tai työ tapahtuu etäyhteyksillä kotoa käsin, ihmiskontaktit voivat olla todella vähäisiä. Pienet kohtaamiset arjessa ovat tärkeitä ja vahvistavat tarvettamme tulla nähdyiksi ja huomioiduiksi. Monet tunnesäätelykeinot ovat arkisia ja automaattisia; liikkuminen, ystävien tapaaminen ja eri keinoin rentoutuminen auttavat säätelemään ja tasaamaan tunteitamme. Kun tutut tunnesäätelykeinot puuttuvat arjesta tai eivät ole riittäviä, voi ahdistus kasautua möykyksi eivätkä tunteet tule ilmaisuksi rakentavasti ja hillitysti. Tunnelataus voi purkautua läheisiin ihmisiin tai kääntyä itseen päin. Tämä voi näkyä parisuhdeväkivaltana tai itseen kohdistuvana väkivaltana. Keijun varjo -toimintaan hakeutuneet nuoret naiset kuvaavat usein tätä keinottomuuden tunnetta. Tunteet vyöryvät yli, eikä toiminta ole harkittua. Jälkeenpäin syyllisyys ja häpeä ovat voimakkaita ja kokemus kelvottomuudesta voimistuu.
Tässä poikkeustilassa myös epävarmuus voi lisätä tunnesäätelyhaasteita. Tunne siitä, ettei omalla toiminnallaan voikaan vaikuttaa elämäänsä ja joku ylhäältä päin asettaa rajoitteita. Tämä voi kääntää ahdistuksen itseen kohdistuvaksi väkivallaksi.
Tärkeintä on, ettei kukaan jäisi hankalien tunteiden kanssa yksin. Apua on saatavilla.
Keijun varjo -toiminnassa näyttäytyy vahvasti itseen kohdistuva väkivalta sekä parisuhdeväkivalta. Itseen kohdistuva väkivalta voi olla esimerkiksi itsensä fyysistä satuttamista, armotonta ja kriittistä suhtautumista itseen, itsevihaa tai omien tarpeiden laiminlyömistä. Parisuhdeväkivalta voi olla esimerkiksi huutamista, raivoamista, nimittelyä tai kumppanin fyysistä satuttamista.
Keijun varjo -toiminta on tarkoitettu nuorille naisille (15-28 v.), jotka käyttävät tai pelkäävät käyttävänsä väkivaltaa. Keijun varjo -toiminnassa opetellaan tunnistamaan ja ymmärtämään hankalia tunteita ja löytämään keinoja niiden säätelyyn. Lisäksi toiminnassa käsitellään itsehillintään sekä väkivaltaan liittyviä asioita ja etsitään uudenlaisia toimintamalleja.
Kirjoittajat Emmi Kyyhkynen ja Elina Lehtonen ovat ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntijoita Keijun varjo -toiminnassa