Nuorten ja työikäisten uupumus yhteiskunnassamme herättää kysymyksiä, mistä kaikista tekijöistä on kysymys. Yksi pohdittava kysymys on se yksinäisyys ja juurettomuudesta johtuva irrallisuus, joka syntyy silloin, jos nuoremmat ja vanhemmat sukupolvet ovat hyvin erillään ja kaukana toisistaan. Elämänmenon nopeatempoisissa muutoksissa vanhemmat polvet saattavat vetäytyä tai heidät jätetään syrjään ja silloin heiltä voi kadota ikään liittyvä tehtävä olla nuorempien tukena ja pysyä yhteiskunnan aktiivisena jäsenenä elämää kannattelemassa.
Sukupolvien välisen yhteyden ylläpitäminen voi olla haastavaa kaiken ikäisille. Kasvuun liittyvät jännitteet kuuluvat elämään ja ne voisivat olla myös kutsu lähteä tutustumaan eri-ikäisinä toinen toisiimme sen sijaan että eriydymme pelkästään omiin ryhmiimme. ”Ihmismielessä on jatkuva heiluriliike yhteyden ja eriytymisen, riippuvuuden ja riippumattomuuden sekä erilaisuuden ja samankaltaisuuden kasvun impulssien vetovoimien välillä” (B-M Perheentupa, Ihmisyyden käsikirjoitusfilosofia 2020).
On ihmisyyteen kuuluva taito osata eriytyä ja säilyttää yhteys yhtä aikaa.
Vanhuuteen kuuluu fyysinen heikentyminen ja haurastuminen. Tämän rinnalle on mahdollista kehittyä uutta laajempaa kuvaa elämästä. Vanhalla on elämänkokemusta ja aikaa ”nousta tähystyspaikalle”. Näin syntyvät havainnot ja ajatukset on tärkeä saada jakaa sekä ikätovereille että nuoremmille ja osallistua tätä kautta laajempaan elämän piiriin. Silloin kun eri-ikäiset pääsevät todelliseen vuorovaikutukseen toistensa kanssa, se on kaikille osapuolille hyvin voimauttava ja elämään juurruttava kokemus.
Maria Akatemian seniorikouluttajat Marjukka Hakkola ja Marjatta Grahn
