Maria Akatemiassa kaiken asiakastyön ja koulutusten ydintavoitteena on vahvistaa ihmisten ja yhteisöjen henkistä kasvua. Tätä lähestymistapaa on kehitetty Maria Akatemian alkuhistoriasta 1980-luvulta asti, jolloin Britt-Marie ja Antti-Veikko Perheentupa, enemmän kuin mitä siinä ajassa ymmärrettiin, näkivät että oli tarve kehittää ihmisen itsetuntemusta, ihmisten välistä vuorovaikutuskykyä, liittymiskykyä ja kykyä yhteistyöhön. Tämä tarkoitti ihmisyyden olemuksen tutkimusta.
Maailman yhä kiihtyvissä muutosprosesseissa tämä ihmisen ja ihmisten välisen yhteistyökyvyn vahvistaminen tulee yhä ratkaisevammaksi, kun ajattelemme, miten voimme säilyttää toivon tulevaisuuden suhteen.
Hätkähdin lukiessani kirja-arvostelua, jossa esiteltiin evoluutiobiologi Ilkka Hanskin postuumisti julkaistua kirjaa Tutkimusmatkoja saarille – luonnon monimuotoisuutta kartoittamassa, Gaudeamus 2016 (Helsingin Sanomat 21.10.2016). Kirjoituksessa kuvataan, miten ihmiskunta on vienyt maapallon lähelle kantokyvyn rajoja ja miten ihmisen elämälle välttämätön luonnon monimuotoisuus on vaarassa, kun ympäristö pirstoutuu ja rakennettu ympäristö vie tilaa. Suora lainaus kirjasta:
”Jos olisimme todella fiksuja, toimisimme ikään kuin planeettamme olisi esimerkiksi 30 prosenttia pienempi kuin se todellisuudessa on ja jättäisimme käyttämättä jäljellä olevan 30 prosenttia.” Hätkähdyttävää tässä on se, että tiedämme, että nykyisellä elämänmenolla kulutamme ikään kuin kolmen maapallon verran resursseja.
Vielä ravisuttavampi on Ilkka Hanskin vastaus pohdintaan, että muualta universumista ei ole saatu vihjettäkään vieraasta älystä. Syy voi olla älyllisen elämän hetkellisyys. ”Se luultavasti tuhoaa oman aineellisen perustansa silmänräpäyksessä geologisella aika-asteikolla mitattuna.”
Nämä tiedot ja kysymykset eivät jätä rauhaan. Tärkein kysymys onkin miten me ihmiset emme lamaannu avuttomiksi näiden uhkakuvien edessä vaan löydämme omat mahdollisuutemme säilyttää luovaa kapasiteettiamme ja toimintakykyä tulevaisuuden toivon suuntaan.
Sama pirstoutuneisuus, joka uhkaa pieneliöiden ja koko eläin- ja kasvikunnan elinympäristöjä, uhkaa henkisessä mielessä meitä ihmisiä, kun ajaudumme korostuneen yksilökeskeiseen arvomaailmaan ja menetämme kykyämme luoda merkittäviä ja voimauttavia vuorovaikutuksia eri yhteyksissä perheissä, työpaikoilla, yhteiskunnassamme ja globaalisti. Tarvitsemme kaikkien panosta, eri-ikäisten, eri sukupuolta olevien, eri etnisistä ja kulttuurisista taustoista olevien.
Britt-Marie Perheentuvan kehittämässä Ihmisyyden käsikirjoitusfilosofiassa, johon Maria Akatemian toiminta perustuu, hän kirjoittaa mm:
”Maailmaa ravistelevat ilmiöt ovat suurimmaksi osaksi ihmisen toiminnasta lähtöisin niin hyvässä kuin pahassa. Havahtumisen ja oppimisen haasteena on oivaltaa, että olemme itse avaintekijöitä valintojen tekemisessä, vahinkojen hillitsemisessä, mahdollisuuksien rakentamisessa ja suuntien ohjaamisessa. Fyysinen ilmastonmuutostyö vaatii rinnalleen ihmisen sisäisen emotionaalis-eettisen henkisen asenneilmaston muutoksen.”