Opintojeni viimeisinä päivinä huomasin kokoavani ammatti-identiteettiäni yksiin kansiin. Mitä kaikkea olen oppinut vuoden aikana? Mitä kuluneet viisi viikkoa Maria Akatemiassa ovat minulle antaneet?
Lähdin työvalmentajaopintoihin kaksi aiempaa tutkintoa takataskussani. En juurikaan tiennyt, missä ja minkä asiakasryhmän parissa haluaisin tehdä uutta työtäni. Nyt tiedän. Tätä työtä tehdään ihmisten parissa siellä, missä he kulloinkin ovat.
Eräs kokenut maria-akatemialainen totesi, että hän korvaa asiakas-sanan mielellään sanalla ihminen. Koenkin, että yksi tärkeimmistä asioista, jota voin tulevissa työtehtävissäni toteuttaa, on olla ihminen ihmiselle. Olla läsnä, kuulevana korvana, joskus ainoana sellaisena heille, joita työssäni kohtaan. Tähän sain vahvistusta Maria Akatemiasta, jossa työskennellään äärimmäisen haavoittuvien asioiden ja ilmiöiden parissa sensitiivisellä, kunnioittavalla ja lempeällä työotteella. Nämä asenteet toivoisin voivani ottaa työkalupakkiini tulevissa työtehtävissäni.
Läheisenä työelämässä -hankkeessa etsitään keinoja työelämän ja läheishoivan yhteensovittamiseen. Mielestäni yksi ihmisen tärkeimmistä tehtävistä on olla ihmisenä toiselle. Läheishoivaajat ovat parhaimmillaan juuri tätä.
Läheisiään hoivaavista kuulee puhuttavan, että he tekevät työtä ”kahdessa vuorossa”. Toinen vuoro tehdään usein aamun varhaisina tunteina tai illan hämärtyessä, sairaan ihmisen vuoteen äärellä ja usein paljon raadollisemmissakin olosuhteissa, siellä missä ihminen, hoivattava on. Peräänkuulutankin, että työelämän tulisi olla ihmisen kokoinen. Työkuorma ei saa olla liian suuri, muttei myöskään liian pieni ihmisen sen hetkiseen tilanteeseen nähden. Työelämän joustojen tulisi olla muutakin, kuin termejä paperilla. Tässä näyttäisi olevan vielä työsarkaa, mutta suunta on oikea silloin, kun tahtotila on oikea. Tahdon ja taidon yhdistelmähän on usein pettämätön!
Olen äärimmäisen kiitollinen kuluneesta harjoittelujaksostani ja saavuttamistani uusista taidoista. Olen myös onnellinen siitä, että sain kasvaa ihmisenä ja elämänpuuni sai taas muutaman uuden lehden oksilleen.
Blogin kirjoitti Siru Kivi, joka teki työvalmentajaopintoihinsa kuuluvan harjoittelujakson Maria Akatemian Läheisenä työelämässä -hankkeessa. Lämmin kiitos Sirulle harjoittelusta ja kauniista sanoista!
