Äitienpäivä koittaa sunnuntaina ja niin ihana päivä kuin se onkin äitinä, herättää se itsessäni kuten monissa muissakin myös ristiriitaisia tunteita. Kun äitejä hehkutetaan ja ylistetään, tuo se myös väistämättä mieleen vaikeat välit omaan äitiin. Jokainen äitisuhde ei ole sellainen kuin toivoisi. Vaikka äiti-tytär -suhteiden ajatellaan usein olevan monimutkaisia ja hankalia huumorimielessäkin, voi suhde olla oikeasti hyvinkin kipeä. Taustalla voi olla useiden sukupolvien ajalta puhumattomuutta ja selvittämättömiä tapahtumia ja tunteita. Äidin toivoisi olevan jokaisen tyttären elämässä tukena ja apuna elämän jokaisessa vaiheessa. Äidillä on elämänkokemusta, viisautta ja hän voi lausua kannustavia sanoja, kun elämä heittää eteen haasteita. Erityisesti tässä ajassa, kun ihmiset elävät hyvin yksilökeskeistä elämää on jakamiselle suuri tarve. Kuuntelevia korvia ei ole liikaa. Vaikea ja rikkinäinen äitisuhde voi olla yksi kipeimpiä asioita elämässä. Juuri se henkilö, jonka pitäisi rakastaa ehdoitta, satuttaakin eri tavoin. On se sitten hylkääminen, satuttavia ja arvostelevia sanoja tai etäisyyden pitäminen. Tapoja loukata on monia ja se on valitettavan yleistä. Voi olla mahdotonta puhua vaikeista asioista äidin kanssa ja jatkuvasti torjutuksi tuleminen on raskasta. Yhteyttä ei löydy.
Vaikka yhteyttä ei löytyisi omaan äitiin, voimme itse käydä läpi äitisuhdettamme. Hyväksyä tapahtuneet asiat ja nykyisen tilanteen. Voimme esimerkiksi kirjoittaa kirjeen äidille, vaikka emme sitä lähettäisikään. Sanoa kipeät tunteet ääneen ja antaa rauhan tulla tilalle. Voimme tulla vain puolimatkaan vastaan ja tehdä oman osamme. On tärkeää myös rajata ja pitää kiinni omista oikeuksistaan, loukkaavaa käytöstä ei tarvitse sietää. Emme kuitenkaan ole tarinamme vanki. Vaikea äitisuhde ei tarkoita, ettemmekö voisi itse onnistua äiteinä. Itse asiassa näemme vielä selvemmin mitä kannattaa ja mitä ei kannata tehdä äitinä. Oma äitiys voi eheyttää äitiyden kokemusta ja tuoda aivan uusia sävyjä elämään. Hankalat suhteet voidaan nähdä myös oppimisen paikkana. Itsetuntemuksen ja oman kasvutarinan läpikäyminen auttavat ymmärtämään omia kasvunpaikkoja ja myös vahvuuksia, jotka ovat tärkeää tunnistaa.
Kun oma äiti ei voi olla tukena, niin ihmissuhteet muihin naisiin nousevat sitäkin tärkeämmiksi. Voimme saada mentorin kaltaista tukea vanhemmilta naisystäviltä ja kuulla heidän elämänkokemuksiaan. Äidilliset neuvot ja kannustus antavat tukea omiin elämänvalintoihin ja pohdintoihin. Tuntuu hyvältä ja vahvistavalta vaihtaa ajatuksia vanhempien naisten kanssa, jotka kuuntelevat ja tuovat omia näkökulmiaan esiin. Voimme kuulla tarinoita vuosikymmenten takaa ja saada perspektiiviä tähän omaan aikaamme naisina ja äiteinä. Kannustan hakeutumaan eri ikäisten naisten ja äitien seuraan. Äidillinen kohtaaminen voi tapahtua kenen tahansa äidin ja naisen kanssa, voimme myös toimia itse äidillisesti muita kohtaan. Eläköön äidillisyys ja toisistamme välittäminen!
Kirjoittaja Sini Svanberg toimii Työnjanoon-hankkeessa.
