Mitä sinulle tulee mieleen sanoista ”itseen kohdistuva väkivalta”? Ehkä viiltely, pään hakkaaminen seinään tai hiusten repiminen? On totta, että esimerkiksi viiltely on itseen kohdistuvaa väkivaltaa, ja melko yleistä sellaista. Suomessa viiltelyä esiintyy noin 12 % 13–18-vuotiaista (Myllyviita, 2020). Tämä tarkoittaa sitä, että noin joka kymmenes nuori viiltelee. Kuitenkaan itseen kohdistuvan väkivallan ei välttämättä tarvitse olla fyysistä, vaan ihminen voi kohdistaa itseensä myös henkistä väkivaltaa.
Oletko koskaan kiinnittänyt huomiota siihen, miten puhut itsellesi? Omat ajatukset ovat ikään kuin lauseita, joiden avulla ihminen puhuu itselleen. On arvioitu, että jopa 80 % ihmisen ajatuksista on arvostelevia ja negatiivisia (Pietikäinen, 2009, s. 192). Tämä tarkoittaa sitä, että ainoastaan joka viides ajatuksesi on sävyltään neutraali tai positiivinen! Suurimman osan valveillaoloajastasi mielesi kritisoi ja arvostelee sinua, yrittää kertoa sinulle, että sinun pitäisi olla enemmän tai vähemmän jotakin ja että asiat ovat enemmän tai vähemmän huonosti. Jos esimerkiksi kumppanisi kohtelisi sinua niin, ajattelisitko sen olevan henkistä väkivaltaa?
Ajatukset ovat suurimmaksi osaksi automaattisia, eli ihminen ei ole niistä välttämättä tietoinen. Kuitenkin keho huomaa sen, mitä mielessä tapahtuu, ja reagoi siihen, aiheuttaen erilaisia tunteita ja kehollisia reaktioita. Sen takia on tärkeää tulla tietoiseksi omista ajatuksista.
Kuinka tämä onnistuu? Tietoisen läsnäolon harjoitukset auttavat meitä havainnoimaan omia ajatuksia lempeästi ja tuomitsemattomasti. Tietoinen läsnäolo tarkoittaa oman kehon kuuntelua ja oman mielen sisällön hyväksyvää havainnointia (Myllyviita, 2016, s. 31). Kokeile seurata omaa ajatusvirtaa ilman, että tuomitset ajatuksiasi millään lailla. Ole yhtä neutraali kuin reportteri, joka ei tee tulkintoja tapahtuneesta, vaan keskittyy faktoihin. Jos huomaat huomiosi herpaantuvan, ainoastaan palauta se lempeästi takaisin ajatustesi äärelle. Voit kuvitella ajatuksesi vaikkapa vieraskielisen elokuvan tekstitykseksi: ne ilmaantuvat television ruudulle, viipyvät siellä hetken aikaa ja väistyvät, tehden tilaa seuraavalle tekstille. Ajatuksesi ovat kuin elokuvan tekstitys: ne tulevat ja menevät. Siinä missä elokuvan tekstitys ei ole yhtä kuin elokuva, ajatuksesi eivät ole yhtä kuin sinä.
Kun tulet tietoiseksi omista ajatuksistasi ja opettelet tarkkailemaan niitä uteliaasti ja lempeästi, voit myös kokeilla muokata niitä realistisempaan ja positiivisempaan muotoon. Meillä kaikilla on taipumusta erilaisiin ajatusvääristymiin. Ajatusvääristymät ovat kuin silmälasit, joiden läpi katsomme maailmaa ja teemme siitä tulkintoja. Siinä missä joku näkee asiat mustavalkoisina, toinen kehittää katastrofiajatuksia, sulkee positiivisen pois, suurentelee tai vähättelee asioita, yleistää tai luulee tietävänsä, mitä toiset ajattelevat.
Kognitiivinen uudelleenmuotoilu on menetelmä, jonka avulla opetellaan tunnistamaan omat tyypilliset tulkinta-ansat eli ajatusvääristymät (Pietikäinen, 2009, s. 75). Kun olet tullut tietoiseksi omista ajatusvääristymistäsi, voit myös kyseenalaistaa omia ajatuksiasi. Kysy itseltäsi, mikä on tämän ajatuksen historia? Mihin näyttöön se perustuu? Johtuuko tämä ajatus enemmän minusta vai muista ihmisistä? Miten tämä ajatus auttaa minua voimaan paremmin? Mitkä ovat tämän ajatuksen hyödyt ja haitat? Mitä sanoisin ystävälleni, jos tietäisin hänen ajattelevan samalla tavalla?
Erityisesti viimeinen kyseenalaistava kysymys kannattaa ottaa käyttöön. Olet elämäsi tärkein ihminen, miksi siis et alkaisi puhua itsellesi lempeästi ja kannustavasti, kuten parhaalle ystävälle?
Lähteet:
Myllyviita, K. (2016). Tunne tunteesi. Duodecim.
Myllyviita, K. (2020). Viiltely. Duodecim.
Pietikäinen, A. (2009). Joustava mieli: vapaudu stressin, uupumuksen ja masennuksen ylivallasta. Duodecim.
Kirjoittanut: Ewa Hirvonen, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija