Tänäkin päivänä sadat tuhannet suomalaiset elävät väkivaltaisissa parisuhteissa ja perheissä. Lapsuudessaan lähisuhdeväkivallan kohteeksi on joutunut jopa kaksi miljoonaa kansalaista. (Mustread 23.5.2022.) Ongelma on mittakaavaltaan massiivinen. Taloudelliset kustannukset ovat valtavat, inhimilliset haitat ja kärsimykset mittaamattomat.
Lähisuhdeväkivallan muodot ovat moninaiset. Väkivalta voi olla esimerkiksi fyysistä kaltoinkohtelua kuten läpsimistä, lyömistä tai potkimista. Se on monesti henkistä uhkailua, kontrollointia tai mykkäkoulua. Myös erilaiset seksuaalisen, taloudellisen ja digitaalisen väkivallan muodot ovat mahdollisia.
Lähisuhdeväkivaltaan kuuluu erityispiirteitä, joiden johdosta ilmiö jää monesti piiloon ja ammattilaisilta tunnistamatta (Siltala 2021). Uhrilla ja tekijällä on voimakkaita syyllisyyden, häpeän ja pelon tunteita, jotka estävät avun hakemista.
Tyypillistä lähisuhdeväkivallalle on myös ilmiön ylisukupolvisuus, jossa väkivallan kierre valuu alaspäin kasvattajilta muille perheenjäsenille. Väkivallan tekijöillä on jonkinlainen kokemus haavoittavista vuorovaikutussuhteista omassa elämässään. Siksi on muistettava, että kun työskennellään väkivallan tekijöiden kanssa, autetaan samalla myös aiemmin elämässään väkivaltaa kohdanneita ihmisiä. Lähisuhdeväkivalta ei ole myöskään riippuvainen ihmisen ominaisuuksista kuten iästä tai sukupuolesta. Kuka tahansa voi olla sen kokija tai tekijä.
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos on julkaissut 8.6.2022 yhdessä Sosiaali- ja terveysministeriön kanssa ohjeet kunnille ja hyvinvointialueille lähisuhdeväkivallan ehkäisyn koordinaatiorakenteiden ja lähisuhdeväkivallan vastaisen toiminnan järjestämiseksi. Toimenpideohjeina ovat muun muassa strateginen suunnittelu ja yhteisen toiminnan koordinaatio, poikkihallinnollinen ja moniammatillinen yhteistyö, toimivien palveluketjujen luominen asiakkaille, ammattilaisten koulutus sekä väkivaltailmiön näkyväksi tekeminen kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstölle sekä päättäjille. Ohjeistus on tarpeellinen ja osoittaa aktiivisia toimenpiteitä, joilla kansalaisten perusoikeudet turvataan.
Kolmas sektori tekee merkittävää väkivallan vastaista työtä kuntien ja hyvinvointialueiden rinnalla. Järjestöt ovat omalta osaltaan varmistamassa suomalaisten oikeutta saada apua väkivaltaongelmaan yhdenvertaisesti ja saavutettavasti. Meillä on tarvittava tieto siitä, millä keinoilla väkivaltaa voidaan vähentää. Tavoite voidaan saavuttaa ennaltaehkäisemällä, tunnistamalla, puuttumalla, antamalla apua ja tukea kaikille väkivallan osapuolille. Nyt on aika ottaa keinot käyttöön, jotta jokaiselle voidaan taata turvallinen elämä ilman pelkoa lähisuhdeväkivallasta.
Kirjoittaja: Elina Rajaniemi, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija, koordinaattori, Keijun varjo -toiminta.