Kestävyyslajina oireilevan nuoren vanhemmuus – juoksemista pelon ja luottamuksen välimaastossa

Olen aina rakastanut kestävyyslajeja, kuten uintia, juoksua tai hiihtoa. Niissä olen muistanut hengittää tasaiseen tahtiin, pitää yllä sopivaa vauhtia ja säästää voimiani loppuun asti. Joskus voimat ovat hiipuneet kesken matkan ja toisinaan olen ollut elämäni kunnossa. Kerran kun ukkosmyrsky iski keskellä järveä, sain lähes yliluonnolliset voimat meloa nopeasti rantaan, vaikkei melominen oikein vielä edes sujunut. Haastavin kestävyyslajini on kuitenkin lasten, nykyisin jo nuorten, vanhemmuus. Myös omassa työssäni Vankemmaksi-hankkeessa kohtaamme vanhempia saman lajin ja siihen liittyvien haasteiden parissa.

Psyykkisesti oireilevan nuoren vanhemmuus on kulkemista pelon ja luottamuksen välimaastossa. Silloin kun hätä tai huoli on suuri, on turha vaatia itseltään muuta kuin että selvitään hetkestä seuraavaan. Oman vireystilan havaitseminen ja sääteleminen, kuten itsensä rauhoittaminen, voi helpottaa oloa haastavimpina hetkinä. Tähän on olemassa erilaisia keinoja. Pelosta voi opetella kulkemaan askel kerrallaan kohti luottamusta tai kohottamaan katseen siihen suuntaan. Vanhemman luottamus heijastaa luottamuksen tunnetta myös nuorelle. Ja kuten missä tahansa lajissa, välillä vanhempana kokee onnistumisia ja välillä epäonnistumisia.

Nuoruusikä haastaa vanhempia. Yhteys omaan nuoreen muuttuu tai voi jopa katketa, eikä vanhempana enää tiedä, mitä nuori ajattelee, tuntee ja kokee. Nuoruuden haasteet herättävät hätää, avuttomuutta ja keinottomuutta. Odotusaika palveluihin pääsyyn voi tuntua pitkältä ja vanhemmat kaipaavat tähän kohtaan tietoa, ymmärrystä ja työkaluja, millä helpottaa nuoren oloa.

Perhe ja kodin ilmapiiri ovat parhaimmillaan hyvä toipumisympäristö nuorelle ja vanhemman rooli nuorensa tukijana on merkittävä. On kuitenkin tärkeää, että myös vanhemmat saavat itse kannattelua ja voivat purkaa ulos omia tunteitaan ja vanhemmuuden kipukohtiaan. Kun vanhempi saa tukea, se heijastuu ja vaikuttaa myönteisesti nuoreen ja muihin perheenjäseniin sekä koko perhedynamiikkaan. Joten vanhempi, pidäthän huolta itsestäsi ja jaksamisestasi.

Tarjoamme Maria Akatemian Vankemmaksi-hankkeessa psyykkisesti oireilevien nuorten vanhemmille maksuttomia yksilö- ja pariskuntatapaamisia verkossa sekä kasvokkain Helsingissä ja Tampereella. Toteutamme lisäksi itsetuntemustyöskentelyyn perustuvia vertaisryhmiä. Itsetuntemustyöskentelyllä autamme vanhempia muun muassa tunnistamaan omia tarpeitaan, tunteitaan, odotuksiaan ja vaikuttamismahdollisuuksiaan sekä pohtimaan omia kuormitustekijöitään ja voimavarojaan. Vanhemmuus voi olla kasvumatka itseen. Taitoja, joita vaille on itse jäänyt omassa kasvuhistoriassaan, on mahdollista opetella.

Vielä lopuksi: moni nuori, joka on selviytynyt raskaista elämänvaiheista, on sanoittanut jälkikäteen, että koki arvokkaina arkiset yhdessäolon hetket perheen kanssa, jotka loivat turvallisuutta haastavan vaiheen keskelle. On hyvä kääntää välillä huomio nuoren oireilusta tai haasteista siihen, mitä kaikkea muuta nuori on.

Vanhempi, kaikki se hyvä, mitä teet ja viljelet, voi kantaa nuoressasi hedelmää pidemmällä aikavälillä, vaikket välittömiä tuloksia juuri nyt näekään. Muista, ettet ole yksin tällä kestävyysmatkalla, vaan meitä on muitakin. Lämpimästi tervetuloa mukaan toimintaamme!

Kirjoittaja Marjo Lehtinen työskentelee psyykkisesti oireilevien nuorten vanhempia tukevassa Vankemmaksi-hankkeessa.

Marjo Lehtinen