Läheishoiva on -kampanjan aikana nostamme esille sitä, mitä läheishoiva on ja miten se näkyy ympärillämme. Viikon tarkoituksena on lisätä tietoisuutta työelämän ja läheishoivaajaroolien yhteensovittamisen kysymyksistä ja sen erityispiirteistä.
Kuka on läheishoivaaja? Mistä läheishoivan tunnistaa? Mikä on läheishoivaajan ja omaishoitajan ero – vai onko sitä? Näitä kysymyksiä Läheisenä työelämässä -hankkeen alussa pohdittiin paljon – ja pohditaan yhä.
Läheishoiva on läheisen ihmisen tarpeista huolehtimista, joka kattaa kaiken lähisuhteessa tapahtuvan avun ja huolenpidon. Se voi esimerkiksi olla kauppa- tai pankkiasioiden hoitamista, läsnäoloa yksinäisyyden hetkellä tai psyykkisen ja fyysisen tuen antamista. Läheishoiva voi olla hoivan tai huolenpidon antamista, esimerkiksi terveydellisten asioiden seurantaa tai konkreettista auttamista päivittäisissä toimissa. Avun ja tuen antaminen voi tapahtua lähikontaktissa esimerkiksi omassa tai läheisen kodissa tai pidemmän etäisyyden päästä puhelimen tai verkon välityksellä. Tuen ja huolehtimisen laatu voi olla hyvin sitovaa, säännöllistä tai pitkäkestoista. Se voi olla myös ajoittaista, tilapäistä tai lyhyttä. Läheishoiva voi olla myös jaettua esimerkiksi perheenjäsenten, sisarusten tai läheisten ihmisten kesken. Hoiva voi tapahtua tuettuna sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden tai palveluntarjoajien kanssa tai ilman yhteiskunnan tukea. Läheishoivan muodot ja toteuttamistavat ovat moninaiset!
Suomessa on yli miljoona läheisestään huolta pitävää. Heistä noin 50 000 on tehnyt sopimuksen kunnan kanssa, eli toimivat virallisina omaishoitajina. Epävirallisia omaishoitajia ja/tai läheishoivaajia on siis paljon! Työssäkäyvistä noin 700 000 eli joka kolmas huolehtii läheisestään. Läheishoivan voidaan siis katsoa olevan meitä jokaista jossain elämänvaiheessa koskettava asia.
Läheishoiva ja omaishoito ovat toisiaan lähellä olevat käsitteet, joiden selvimpänä erona voidaan pitää sitä, että sopimusomaishoitajalla on sopimus omaishoidosta kunnan kanssa. Suomen omaishoidon verkosto määrittelee omaishoitoa hyvin samoin määrittein kuin aikaisemmin avasimme läheishoivaa. Laki omaishoidon tuesta määrittelee omaishoitajan kattamaan vain henkilöitä, jotka ovat tehneet kunnan kanssa sopimuksen omaishoidosta. Läheishoivan ja omaishoidon termejä näkee käytettävän osittain yhdessä ja erikseen, riippuen kirjoittajasta tai siitä mihin termiin sanan käyttäjä itse samaistuu. Omaishoidon lisäksi läheishoivan tunnistaminen ja tunnustaminen yhteiskunnallisella tasolla on kuitenkin keskeistä muutoksen aikaansaamiseksi, jonka vuoksi sanoilla ja termeillä on suuri merkitys. Emme voisi puhua läheishoivan sukupuolittuneisuudesta, sopimattomista tai puuttuvista palveluista tai työelämän joustamattomuudesta läheishoivatilanteissa, jos kyseistä termiä ei olisi.
Yksilötasolla on kuitenkin läheistään auttavasta henkilöstä itsestään kiinni, millä termillä hän haluaa kutsua itseään vai kokeeko hän auttamisen osana ihmissuhdetta. Osalle läheishoiva terminä voi tuntua vieraalta, osa karsastaa omaishoitajan alle asettautumista. Itselle sopivalta tuntuvan määritelmän löytyminen voi olla helpottavaa ja osalle on merkityksellistä nähdä oma tuki sekä apu läheiselle osana ihmissuhdetta ja lähimmäisen rakkautta. Jokaisella meillä tulisi olla oikeus tulla nähdyksi ja kuuluksi juuri siten, minkä määritelmän itselleen näkee omimmaksi.
Hanketyöntekijä Anna-Maria Kuri, Läheisenä työelämässä -hanke
Läheisenä työelämässä -hanke tarjoaa tukea 40–65-vuotiaille työssäkäyville läheishoivaajille. Työn ja läheishoivan yhdistäminen näyttäytyy erilaisina kuormitustekijöinä niin arjessa kun työssä, ja hanke tukee hoivan ja työn ristipaineessa olevia yksilö- ja ryhmätoiminnan kautta. Hankkeen vaikuttamistyön avulla pyrimme lisäämään tietoisuutta läheishoivasta ja siihen liittyvistä kysymyksistä. Lisää hankkeesta www.mariaakatemia.fi/laheisena
