”Huumorintaju on mainio selviytymiskeino vaikeissa tilanteissa. Nauru antaa voimaa kohdata asioita ja viisautta ymmärtää elämän käänteitä. Nauru tarttuu, yhdistää meitä ja lisää myönteistä vuorovaikutusta.
Nauru kohentaa terveyttä, lisää vastustuskykyä, vähentää kipua ja stressiä. Naurun kautta saamme purettua ikäviäkin tunteita ja kokemuksia. Naurun ja huumorin merkitys työelämässä on minulle näyttäytynyt selkeimmin töissä, joissa olen joutunut kanssaihmisten vaikeiden kokemusten kanssa tekemisiin. Työpaikan rankka huumori, joka ulkopuolista olisi voinut kauhistuttaa, auttoi kohtaamaan kipeitä tunteita eri tavalla ja keventämään työn raskautta. Kyse ei ole ihmisille tai tarinoille nauramisesta vaan luotettavan joukon kesken tasapainon saavuttamisesta, kepeyden korjaavasta voimasta.
Huumoria ja huumorintajua on monenlaista, joten hyvä huumorinkäyttö vaatii tunneälyä, tilannetajua sekä hyvää tahtoa. Turvallisinta on hauskuuttaa muita itseironialla, omia möhläyksiä tai piirteitä nauramalla. Iloisuus ja itsetunto ominaisuuksina ovat yhteydessä toisiinsa.
Mitä eroa on yhdessä nauramisella ja toisille nauramisessa? Yhdessä nauraessa tavoitellaan hyväntuulisuutta, tunnetaan empatiaa, synnytetään luottamusta, otetaan kaikki mukaan, tuetaan jokaista läsnäolijaa, luodaan yhteistä sanavalmiutta ja huumorin kohteena ovat yleisinhimilliset heikkoudet.
Toisille nauraessa etsitään toisen heikkoja kohtia, huumori perustuu väheksynnälle ja tunteettomuudelle, keskinäistä luottamusta hävitetään nolaamalla, jätetään joku porukasta ulkopuolelle, puhe on haavoittavaa ja ivallista, se jakaa ja erottaa ihmisiä toisistaan, vahvistaa kilpailua ihmisten kesken ja stereotypioita esimerkiksi vähemmistöjä kohtaan.
Nauru saattaa yllättää meidät myös oudoissa tilanteissa, koska hämmentyneinä tai nolattuina saatamme tahtomattamme alkaa nauramaan. Tämä ei ole tahdonalaista toimintaa vaan fysiologinen reaktio, jolle ihminen itse ei voi mitään.
Huumorintajua on monenlaista, mikä naurattaa minua ei aina naurata toista ihmistä. Minua harvat vitsit naurattavat, mutta sanaleikit, tilannekomiikka ja toistuvat omat mokat huvittavat. Erityisesti viimeksi mainittuja riittää ja ne naurattavat lähipiiriäni kiitettävästi. Välillä sitä on ihan tahtomattaan hauska.”
Kirjoittaja Iiris Nurmo on Työnjanoon!-hankkeen projektityöntekijä.
