Sunnuntaina 15.11.2020 syttyvät kynttilät itsemurhien uhrien muistoksi eri puolilla maata hautausmailla, kirkoissa sekä hartaus-, muisto- ja kynttilätilaisuuksissa. Vuonna 2018 Suomessa itsemurhan kautta kuoli kahdesta kolmeen henkilöä joka ikinen päivä. Itsemurhan yrityksiä on arvioitu olevan 20-kertainen määrä kuolemiin verrattuna.
Itsemurha on äärimmäinen itseen kohdistuva väkivallan teko. Monelle asialle on kuitenkin tehtävissä jotain jo paljon ennen kuin kukaan päätyy päättämään elämänsä oman kätensä kautta.
Viiltely, pään hakkaaminen, potkiminen, raapiminen, syömisen kontrollointi ja pureminen. Kehoon kohdistunut väkivalta jättää jäljet. Mutta miten helposti tunnistamme itseemme kohdistamamme henkisen väkivallan?
Sen vaikutukset voivat olla aivan yhtä tuhoisat, vakavat, pitkäkestoiset ja kärsimystä aiheuttavat kuin muilla väkivallan muodoilla. On erittäin valitettavaa, että monesti asenteet (omammekin) henkistä väkivaltaa kohtaan voivat olla ymmärtämättömiä ja vähätteleviä.
Itseen kohdistuva henkinen väkivalta voi olla
- armotonta ja kriittistä suhtautumista itseen (”Oon tyhmä.”)
- negatiivista ja soimaavaa sisäistä puhetta (”Aina mä epäonnistun ja pilaan kaiken.”)
- itsensä rankaisemista (”Mä en ansaitse hyvää elämääni.”)
- henkistä kaltoin kohtelua (”Kukaan välitä, enkä kelpaa, koska oon niin surkea.”)
- syvää arvottomuuden tunnetta (”Mä olen p*ska ja huono ihminen.”)
- ja jopa itsevihaa (”Haluan kuolla.”)
—
On vastuullista olla itselleen hyvä. Se voi olla omista tarpeistaan huolehtimista, ”ei” -sanan käyttämistä, itselleen hyvän suomista ja toisten tarjoaman hyvän vastaanottamisen harjoittelemista. Se voi olla yksinkertaisesti sen sydämessään tuntemista, että ”Mä olen ookoo” pienen sisäisen hymyn 🙂 kera.”
Lue koko Katseita-blogikirjoitus tästä
Ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntijat Emmi Kyyhkynen, asiakastyöntekijä Saga Lyden, asiakastyöntekijä Elina Rajaniemi, koordinaattori Keijun varjo -toiminta, Maria Akatemia ry