”Elämä poikkeustilassa pienentää elämänpiiriämme, kun jokainen meistä vetäytyy oman kodin suojaan. Yhtäkkiä itsestään selvinä pitämämme arkiset asiat kuten kyläilyt ja ravintolassa käyminen ovatkin poissuljettuja. Kun poikkeuksellinen elämäntilanne jatkuu pitkään ja rajoitukset pysyvät voimassa, ne alkavat vaikuttaa mielenterveyteen. Elämän piiri kapenee, kun sosiaaliset kontaktit vähenevät. Normaalissa arjessa juttelemme työkavereiden, perheen jäsenten ja ystävien kanssa, mutta nyt saatamme jäädä yksin ajatustemme kanssa. Silloin ajattelu helposti kaventuu ja ajatukset voivat kääntyä salakavalastikin synkän puolelle.
Joitakin vuosia sitten minusta tuli nuorimman lapseni omaishoitaja ja elämä sai odottamattomia käänteitä. Lapsen sairaus pakotti minut luopumaan työstäni, harrastuksistani ja kaikesta siitä tutusta, normaalista arjesta. Vuorokaudet kuluivat minuutin tarkasti hoitotoimenpiteitä tehden. Pakoilimme pöpöjä, ihmismassoja ja aika lailla linnoittauduimme kotiin kolmeksi vuodeksi. Silloin en tiennyt kuinka kauan poikkeuksellinen elämäntilanne kestäisi. Oli keksittävä keinoja, kuinka selviytyä kaiken huolen, epätietoisuuden ja odottamisen keskellä. Vaikka aluksi tunsin, että elämä loppui siihen paikkaan, alkoi hiljalleen elämässä olemaan muitakin sävyjä. Erikoisen elämäntilanteen keskellä voi silti tuntea olevansa onnellinen ja voi silti iloitakin. Elämä tapahtuu hetkissä.
Tärkeintä on antaa tunteiden tulla ja mennä. Välillä päivät soljuvat eteenpäin mukavasti ja mieliala on hyvä. Välillä taas tulee päiviä, jolloin mikään ei tunnu sujuvan, tavarat tippuvat käsistä ja kaikki ärsyttää. Kotona eristyksissä oleminen ei ole pelkästään mukavaa ja leppoisaa. On oltava itselleen armollinen ja annettava tilaa kaikenlaisille tuntemuksille, mutta on tärkeää myös osata päästää niistä irti. Poikkeustilassa tulee poikkeuksellisia tuntemuksia. Joudumme harjoittelemaan kärsivällisyyttä, joustavuutta ja luomaan uudenlaisia toimintamalleja. Kotona voi olla nyt työt, koululaisia ja pieniä lapsia tai todella yksinäistä. Kuinka jonglöörata kaiken ja selviytyä?
Nyt on hyvä hetki keskittyä niihin asioihin, joista saa voimaa. On se sitten ulkoilu, kirjoittaminen, käsityöt, musiikin kuuntelu, ruoanlaitto tai mitä tahansa mistä nauttii. Pienikin oma hetki päivässä auttaa jaksamaan. Kun mieli helposti ahdistuu, on hyvä tuoda jokaiseen päivään jokin pienikin kiva asia, jota odottaa ja joka tekee päivästä erityisen. On se sitten jokin hömppä tv-ohjelma, hyvä ruoka, kuuma kylpy, videopuhelu ystävän kanssa tai kynsien lakkaaminen. Pienet asiat ovatkin isoja. Tarvitsemme raskaassa tilanteessa vastapainoksi jotakin kevyempää.
Eristäytyminen sysää meidät nopeasti oman pään sisälle ja nyt on hyvä tilaisuus myös sisäiseen tutkiskeluun. On hyvä tiedostaa, millainen ajatusmaailmamme on ja kääntää sitä positiiviseen suuntaan. Elämä on heittänyt jälleen haasteen ja onneksi me ihmiset sopeudumme, kun säilytämme toivon, uteliaisuuden ja hyvän tahdon.”
Kirjoittaja Sini Svanberg on Työnjanoon!-hankkeen projektityöntekijä.
Katseita-blogikirjoitukset löytyvät tästä