Nuorten parissa tehtävässä työssä on noussut esiin yhteinen huoli nuorten välisissä suhteissa ilmenevästä väkivallasta. Aikuisten välisissä parisuhteissa tapahtuva väkivalta tunnetaan ilmiönä jo melko hyvin, mutta nuorten seurusteluväkivallasta puhutaan vielä liian vähän. Maanantaina 27.11. alkava Toisenlainen totuus -kampanja haluaa tuoda tähän muutoksen ja nostaa seurusteluväkivallan puheenaiheeksi. Viikon kestävää kampanjaa on järjestämässä kuusi nuorten parissa tiiviisti toimivaa järjestöä ja hanketta: Väestöliitto, Nuorten Exit, Pelastakaa lapset ry, Maria Akatemian Keijun varjo -hanke, Ensi- ja turvakotien liitto ja Rikosuhripäivystys. Kampanjaa voi seurata sen omalla Facebook-tapahtumasivulla.
Helsingin Yliopiston Kriminologian ja oikeuspolitiikan instituutin Nuorten rikoskäyttäytyminen ja uhrikokemukset 2016 -kyselyssä kolme prosenttia sekä tytöistä että pojista ilmoitti kokeneensa seurusteluväkivaltaa, mutta todellisuudessa luvut ovat todennäköisesti korkeammat. On tärkeää, että ilmiö tunnistetaan ja siihen osataan puuttua paremmin. Erityisesti tyttöjen kumppaniinsa kohdistama väkivalta tulee usein vähätellyksi sekä ammattilaisten että nuorten itsensä taholta.
Väkivaltaisesti käyttäytyvä tyttö rikkoo sukupuoleen liittyviä odotuksia, sillä perinteiseen tyttökuvaan ei liitetä avoimen aggressiivista ja väkivaltaista käyttäytymistä. Arkisessa keskustelussa tyttöjen tekemään väkivaltaan liittyy monenlaisia mielikuvia ja myyttejä: tyttö on fyysisesti heikompi, eikä pienempikokoisena pysty kaltoinkohtelemaan kumppaniaan. Tyttöjen käyttämää väkivaltaa voidaan myös viihteellistää. Puhutaan huvittavista ”kissatappeluista”, joissa tytöt ottavat mittaa toisistaan repimällä hiuksista, huitomalla ja huutamalla. Tytön seurustelukumppaniinsa kohdistamaa julmaa henkistä väkivaltaa voidaan vähätellä.
Väkivalta ja haavoittava tunneperimä kulkevat sukupolviketjuissa. Jokainen väkivallan tekijä on joutunut jossain elämänsä vaiheessa kaltoinkohdelluksi tavalla tai toisella. Esimerkiksi nuoren omassa kasvuperheessään kokema väkivalta voi johtaa siihen, että hän käyttää väkivaltaa omaa kumppaniaan kohtaan. Riitojen ratkaisu nyrkeillä, tavaroiden heittelemisellä ja huutamisella on opittu malli. On tärkeää, että väkivallan kaikkia osapuolia autetaan ja tuetaan. Väkivallan tekijän auttaminen ei poista hänen vastuutaan omista teoistaan.
Seurusteluväkivalta ja pelko sen tekemisestä voivat aiheuttaa paljon häpeää, syyllisyyttä ja pelkoa. Nämä vaikeat tunteet voivat nousta niin voimakkaiksi, ettei nuori ei uskalla kertoa teoistaan ja ajatuksistaan kenellekään. Hän ei halua joutua hylätyksi paljastamalla itsestään jotakin niin vaikeaa.
Monesti nuori yrittää vihjata teoistaan ja ajatuksistaan ihmiselle, johon hän luottaa. Toivomme herkkyyttä kaikilta aikuisilta, jotta nämä nuoren antamat vihjeet huomattaisiin ja otettaisiin vakavasti ilman syyllistämistä ja tuomitsemista. Aikuisen tärkein tehtävä on kuulla huoli, eikä hänen välttämättä tarvitse yksin osata ratkaista asiaa. Seuraava askel voi olla, että ryhtyy yhdessä nuoren kanssa etsimään tietoa auttavista tahoista ja tukemaan häntä prosessissa eteenpäin.
Väkivallan kierteen katkaisemiseksi on tärkeää, että kaikenlaiseen väkivaltaan puututaan. Mitä paremmin nuorten vuorovaikutustaitoja ja tunteiden ilmaisua pystytään tukemaan, sitä varhaisemmassa vaiheessa sukupolvelta toiselle punoutuva väkivallan kierre pystytään katkaisemaan. Yksi tärkeimmistä avun hakemiseen liittyvistä asioista on toivo siitä, että voi tulla autetuksi ja usko siihen, että asiat voivat muuttua.