Elämänkulku sisältää itse kullekin polveilevia maisemia, erilaisia jaksoja: vaikeampia, kevyempiä. Se mitä tunnemme eri aikoina, maalaa maiseman tietyillä sävyillä. Ja se miten uskallamme kohdata eri vaiheiden tuottamat tunteet – menetykset, kivut ja ilot – vaikuttaa suuresti siihen, miten pääsemme elämässä eteenpäin uusiin maisemiin.
Eri elämänvaiheiden ja -tapahtumien aiheuttamien tunteiden kohtaaminen ja oman elämäntarinan hyväksyminen ovat olennaisia terveen itsearvostuksen kannalta. Nämä teemat olivat kouriintuntuvasti esillä, kun kävin työparini Maijan kanssa Ruotsissa oppimassa chileläisen integratiivisen terapeutin Astrid Brinckin vaikuttavasta työstä naisten parissa. Brinckin työ perustuu Inner Freedom Instituten kehittämään nelivaiheiseen prosessimalliin. Prosessin neljä vaihetta ovat karkeasti omin sanoin esitettynä seuraavat:
- Tiedosta: Mitä sellaista varjoa kannat elämässäsi, jota on ollut vaikea hyväksyä? Tämä varjo voi olla esimerkiksi tunne, elämänvaihe tai ihmissuhde tai sen päättyminen.
- Kohtaa ja hyväksy: Uskalla katsoa varjoa silmästä silmään. Uskalla kohdata asioita ja tunteita, jotka olet työntänyt sivuun. On tärkeää ymmärtää perimmäisesti, että ”tämäkin on osa elämääni”, arvottamatta kyseistä asiaa hyväksi tai pahaksi. Tämänkaltainen ymmärrys voi helpottaa vaikeiden asioiden hyväksymisessä. Se, että omasta elämästä irti leikattu tunne tai tapahtuma saa tulla osaksi omaa historiaa, vapauttaa käyttöösi valtavasti omia resurssejasi.
- Ota omaksesi: Sano tuolle varjolle – mikä ja mistä elämäsi vaiheesta tahansa se onkaan: ”sinäkin olet minun”. Kun elämä kaikessa moninaisuudessaan – myös niine ei-toivottuine asioineen – tulee kohdatuksi syvästi, astuu itsessään naisena sisäiseen johtajuuteen, ikään kuin kuningattaren valtaistuimelle. Valtakunnan kaikki häiveet ja ilmiöt muodostavat yhdessä uniikin kokonaisuuden.
- Alkemia: kun olet mennyt tiedostamisen, kohtaamisen, hyväksymisen ja omaksi ottamisen symbolisten porttien läpi, voit luottaa, että asiat integroituvat ja vaikeudetkin saavat jalostua voimaksi. Reitti voi kestää päiviä, viikkoja tai toisinaan pitkiäkin vuosia, ja luonnollisesti polulle toisinaan tarvitaan matkaoppaita. Elämä ei lopulta olekaan sarja tapahtumia, vaan pitkälti sitä, miten reagoi siihen mitä tapahtuu.
Kuten Maria Akatemiankin työssä, olennaista on tulla näissä vaiheissa kosketuksiin oman sisäisen lapsensa kanssa. Polun vaiheiden kautta oppii arvostamaan omaa ainutlaatuista elämänpolkuaan sen kaikkine maisemineen. Sitä on kenties ollut vaikea arvostaa, jos se sisältää paljon asioita, jotka mieluiten leikkaisi tarinastaan kokonaan pois. Kun hyväksyy kaikki mutkat ja montut osaksi matkaa, asiat ottavat oikeat mittasuhteet ja varjot eivät olekaan enää päällekäyvän suuria. Tällöin myös oma itsearvostus herää henkiin. Parhaimmillaan herää myös kiitollisuus kaikesta eletystä ja läpikäydystä, vaikka olisi kokenut osan valinnoistaan virheinäänkin.
Itsearvostus on jotain, mitä kukaan toinen ei voi koskaan antaa toiselle. Ei, vaikka kuinka rakastaisi. Itsensä puolella oleminen, omien elämänvaiheidensa kunnioitus ja kokemustensa ottaminen täysipainoisesti omaksi avaa reitin arvostaa itseään juuri sellaisena kuin on. Kukaan ei voi sitä tehdä puolestasi, olet elämäsi ekspertti. Kun pääsee käsiksi syvempään itsearvostukseen, voi rentoutua elämänsä varaan ja olla juuri se joka on. Sitä olemisen ”lupaa” meistä jokainen kai perimmäisesti kaipaa. Olemme kaikki omien elämiemme alkemisteja jalostamassa valtavasta kokemusten ketjusta omannäköistä elämäämme.
Lopuksi on hyvä muistaa, että elämän matka rikastuu kaikella yhteydellä ja yhteen tulemisella. Olemme toinen toisillemme parhaita peilejä näyttämään, mitä emme haluaisi suostua elämästämme näkemään ja missä voimme kasvaa lisää. Pysyhän kuulolla syksyn inspiroivista koulutuksistamme ja muusta tarjonnasta Maria Akatemiassa, kohtaamisen monista mahdollisuuksista.
Runsasta ja värikästä kesää koko Maria Akatemian tiimin puolesta!
