Me Maria Akatemian Keijun Varjo -toiminnassa olemme osana Veckan Sex -seksuaalikasvatusviikkoa. Väestöliiton nuorisotyöryhmä on valinnut seksuaalikasvatusviikon kattoteemaksi rajat. Omien rajojen tunnistaminen ja toisen rajojen kunnioittaminen ovat keskeisiä teemoja tarjoamissamme yksilökeskusteluissa sekä vertaisryhmissä. Miten rajat sitten liittyvät vaikeisiin tunteisiin, aggressioon ja ehkäisevään väkivaltatyöhön?
Asetamme rajoja päivittäin esimerkiksi romanttisissa suhteissa, ystävyyssuhteissa, opiskeluyhteisöissä ja työelämässä. Aikuisuuteen siirryttäessä yksi nuoren tärkeimpiä kehitystehtäviä on opetella tunnistamaan, ilmaisemaan ja kunnioittamaan omia rajojaan. Omien rajojen tunnistaminen ja nimeäminen on iso osa väkivallatonta vuorovaikutusta. Kun oppii tunnistamaan omia rajojaan ja asettamaan niitä rakentavasti, on usein myös helpompi kunnioittaa toisen ihmisen rajoja. Jos taas emme tunnista omia rajojamme, meidän on vaikeampi suhtautua muiden ihmisten rajoihin tai siihen, jos meitä rajataan.
Aggressio on hyvä työkalu omien rajojen tunnistamiseen ja sanoittamiseen. Aggression, ärtymyksen tai vihan tunne voivat kertoa meille, että ylitämme rajojamme tai joku toinen ylittää niitä. Jos tunnemme omat rajamme ja tunnistamme, kun ne ovat ylittymässä voimme asettaa rajan jämäkästi. On tärkeää tiedostaa, että rajojen tunnistaminen ja asettaminen voi vaatia aikaa. Joskus huomaamme vasta tilanteen jälkeen, että rajamme ylittyivät. Rajaamista harjoiteltaessa voisi miettiä jo etukäteen, voisiko tällaisessa tilanteessa pyytää aikalisän. Kun kumppani pyytää sinua kokeilemaan jotain uutta tai töissä pyydetään, jos voisit ottaa vastuullesi uuden työtehtävän, voit esimerkiksi kysyä: ”Voinko miettiä asiaa ja palata tähän huomenna?”. Meillä on myös aina lupa ja oikeus asettaa rajojamme uudelleen, mikäli huomaamme, että jokin asia ei tunnu hyvältä.
Joskus rajojen ylitykseen liittyvä aggressio voi purkautua aivan muissa tilanteissa, kuin niissä missä rajamme ylitetään. Tällöin voi olla vaikea saada kiinni siitä, mikä todellinen rajan ylitys oli. Esimerkiksi jos rajojamme ylitetään seksuaalisessa kanssakäymisessä, ei aggressio välttämättä nouse itse tilanteessa, mutta voimme päätyä suuttumaan myöhemmin näennäisesti hyvinkin pienestä ärsykkeestä. Rajojen asettamisen vaikeus voi myös näkyä rajojen joustamattomuudessa. Jos meillä on useita kokemuksia omien rajojen rikkoutumisesta, voimme olla peloissamme siitä, että niin tapahtuu uudelleen. Tämä voi näkyä ehdottomuutena ja mustavalkoisena ajatteluna. Jos taas luotamme kykyymme pitää omista rajoistamme huolta, rajamme voivat olla joustavat.
Jos emme itse osaa asettaa rajoja, muiden rajojen asettaminen voi herättää meissä voimakkaita tunteita. Kun kumppani kertoo haluavansa omaa aikaa, saatamme tulkita toisen rajaamisen liittyvän jollain tapaa itseemme. Voimme ajatella esimerkiksi, että ”toinen ei halua viettää kanssani aikaa” tai ”toinen ei välitä minusta”. Nämä voimakkaat tunteet voivat purkautua vihana tai väkivaltana. On hyvä tiedostaa, ettei toisen rajojen asettaminen liity välttämättä itseen mitenkään.
Rajaamisen haasteet ovat myös kulttuurissamme. Rajaamisesta saa hyvin harvoin positiivista palautetta. Sen sijaan rajattomuudesta voi saada jatkuvasti vahvistavaa palautetta. Positiivinen palaute voi olla esimerkiksi kumppanin hyväksyntää tai esihenkilön kiitosta joustamisesta. Monet toimintaamme hakeutuvat nuoret ovatkin omaksuneet kiltin tytön roolin ja ajattelevat, että ”toimin kiltisti, kun autan muita” tai ”muiden miellyttäminen on tärkeää”. Kuitenkin rajojen ylittäminen voi näkyä ihmissuhteissa selittämättömänä vihana tai arvaamattomina raivon puuskina. Omat rajansa tunnistava ihminen usein kohtelee myös muita kunnioittavasti. Toisen ihmisen ei tarvitse arvuutella, mistä toisen ärtymys johtuu tai onko hän loukkaantunut. Omista rajoista huolta pitävä ihminen ilmaisee rajojaan suoraan, välittömästi ja väkivallattomasti.
Voisimmeko siis antaa toisen ihmisen rajaamisen taidosta positiivista palautetta? Kun kumppani toteaa, ettei hän jaksa tänään nähdä, voisimme sanoa ”Kiitos, että tunnistit rajasi ja kerroit minulle”. Havahtuminen siihen, että on ylittänyt toisen ihmisen rajoja aiheuttaa meissä usein valtavaa syyllisyyttä ja häpeää. Jos mietit, että olet saattanut ylittää toisen ihmisen rajoja, voisitko kysyä asiasta rohkeasti? Voisitko pyytää anteeksi? Jos huomaat, että jatkuvasti ylität toisen rajoja tai suutut siitä, kun toinen asettaa rajoja, älä jää asian kanssa yksin. Tule juttelemaan asiasta ammattilaisen kanssa.
Haluamme kannustaa jokaista pohtimaan omaa suhdetta omiin ja toisen rajoihin. Miten kunnioitan muiden rajoja? Miltä minusta tuntuu, kun joku asettaa minulle rajan? Miltä se tuntuu, kun joku sanoo ei? Miten omassa lapsuuden perheessäni kunnioitettiin rajojani, esimerkiksi yksityisyyttä? Miten rajoja vedettiin ja asetettiin?
Sanni Heinonen, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija
Laura Maatraiva, ehkäisevän väkivaltatyön asiantuntija