Ensin on ne siskot, joiden kanssa on tullut syntyneeksi samaan perheeseen tai tullut uusperheen yhdistämäksi. Ne, joiden kanssa on jakanut Lauantai-pussin karkki karkilta ja leikkinyt viidakonvaltaajia, loputtomia perheleikkejä tai kuka mitäkin. Ne, joiden vaatekaapista on pihistänyt paidan, topin taikka kaksi ja sitten itse raivostunut, kun huomaa omat housunsa siskon päällä. Ne, jotka näyttävät paljon sinulta ja voivat kuitenkin toimia, ajatella ja käyttäytyä totaalisen toisin kuin sinä. Tai sitten eivät näytä juurikaan sinulta, mutta elehtivät aivan kuten sinä. Ne siskot, joiden kanssa jaat pitkän tovin yhteistä elämää saman katon alla ja kuitenkin jokaisen näkemys yhdessä eletystä ajasta on tyystin eri. Ja lopulta, sisaruus on jotain, joka nivoo yhteen ja läpäisee elämän ja saa sinut puolustamaan heitä ja toivomaan heille vain parasta.
Sitten on sisaria, naisia, jotka maailma ja jaetut elämänkokemukset on tuonut polullesi. Kenties jaatte yhteisen harrastuksen tai intohimon. Kenties olette joukko naisia, jotka ovat jakaneet yhteisen matkan tai käyneet läpi saman kokemuksen, jonka jälkeen koet, että tämän enempää ei voi nainen toiselle sisko olla. Sisaruutta voi kokea myös monisukupolvisesti: syvää sisaruutta voi kokea iältään vuosikymmeniä eri-ikäisen kanssa. Yhtälailla joku jo edesmennyt naishahmo voi herättää tämän sisarellisen yhteyden läpi ajan ja paikan. Voimme inspiroitua ja kokea yhteyttä naisiin, jotka ovat eläneet ennen meitä. Tämä on puheenvuoro nimenomaan tästä laajennetusta sisaruudesta; siitä joka sisältää niin biologiset siskot kuin elämän tuomat sisaret. Sivistyssanakirja tunnistaa tällaisen laajennetun sisaruuden antamalla biologisen tai uusperhe-siskouden lisäksi sisaruudelle määreen “naistenvälinen yhteenkuuluvuuden tunne”. Puheenvuoron vähääkään veljiä tai miehiä sorsimatta; tämä nyt vain on katseen kohdennus sisariin.
Naiset ovat kokoontuneet kautta aikojen ja ympäri maailman yhteisöissä ja seremonioissa. Nykyisin niin kasvotusten kuin globaalisti Internetin välityksellä voi kokoontua naisten kanssa, jotka jakavat jonkin yhteisen intressin; oli se sitten mitä tahansa valokuvauksesta ympäristönsuojeluun. Naisten kasvu- ja itsetuntemusryhmät, kokoontuen tai online, tarjoavat lempeän väylän sisarelliseen kohtaamiseen. Internetin kautta mahdollistuu maailmanlaajuinen yhteentulo, joka luo jatkuvasti uusia tilaisuuksia ja mahdollisuuksia naisille löytää kenties kauankin kaipaamansa sisarellinen yhteys.. Mitä se naistenvälinen yhteys, sisaruus, sitten oikein perimmiltään on ja mitä naisyhteydessä tapahtuu?
Naisten yhteentulemisessa mahdollistuu kosketuksiin tulo oman sisäisyyden kanssa. Mitä oikein todella tunnen? Mitä haluan elämässäni? Mitä olen unohtanut, minkä voin muistaa uudelleen? Ikäänkuin kuulisi itsensä paremmin. Tämä on mahdollista turvallisessa, luotettavassa naisyhteydessä. Puhun tässä nyt esimerkiksi naistenpiireistä, kasvu- ja itsetuntemusryhmistä, mutta miksei myös ystävien tapaamisesta sisarellisessa hengessä. Yhteentulo voi toimia elvyttävänä, helpottavana ja omaa sisintä ravitsevana, oli kyse sitten arkisista asioista taikka isommista haasteista, tapahtuipa se sitten arkiyhteydessä taikka terapeuttisessa kontekstissa. Naisyhteys rikastaa elämäämme, antaa sen syvyyden, jota kaipaamme. On olennaista, ettei elämä ole vain yhden kortin varassa: parisuhteen taikka perheen. Että on niitä, jotka näkevät ja kuulevat ulkopuolelta ja tuovat aivan eri sävyt elämään.
Naiseuden erityislaatu on jotain hyvin vaistonvaraista ja tiiviisti yhteydessä luonnonkiertoon. Kuukausittainen syklisyys omassa kehossa koettuna tarjoaa parhaimmillaan reitin olla paremmin yhteydessä luontoon ja sen vastaavaan kiertokulkuun. Yhteentullessa tämä kehossa kannettu hiljainen tieto ja viisaus pääsee kommunikoimaan muiden naisten kanssa, sisaruudessa. Tunnettuahan on, että yhteisöissä asuvien naisten kuukautissykli monesti ajan myötä saavuttaa synkronian, kierrot menevät samaan tahtiin. Nainen kantaa itsessään paljon vaistonvaraista ymmärrystä, jonka voisi valjastaa paljon paremmin nykymaailman käyttöön. Naisten yhteentuleminen, oman itsensä ja kehonsa kuuleminen ja hyväksyminen kaikkineen auttaa oman vaistoluonnon elpymistä ja on parasta rohtoa nyky-yhteiskunnan suoritus- ja saavutuskeskeisyydelle.
Vaan ei se sisaruus aina helppoa ole! Naistenväliselle ystävyydelle ja sisaruudelle on kautta aikojen ollut leimallista myös kateuden tunteet, alkaen perheessä koetusta sisarkateudesta (joka toki sisältää myös veljet). Sisko on voinut kiilata huomion etunenään. Hän on voinut tuntua aina kauniimmalta, rohkeammalta tai menestyneemmältä. Kuitenkin juuri nämä tunteet kutsuvat esiin omaa aitoa itseä: Mikä on oma paikkani ja lahjani? Mitä se on, mitä kadehdin? Toisen loiston ei tarvitsekaan tehdä minusta heikompaa, vaan se voi tukea ja kannustaa eteenpäin. Naisten ystävyys ja sisaruus on parhaimmillaan matka ja kasvuprosessi oman arvonsa ymmärtämiseen. Ja se, että joskus siskot näkevät sinut paremmin kuin sinä itse, voi olla suuri pukkaus eteenpäin omien lahjojen todeksielämiseen.
Uskon, että sisaruuden kokeminen edesauttaa myös kokonaisvaltaisesti yhteyden kokemista kaiken elämän välillä tällä planeetalla. Olemme syvästi yhteydessä toisiimme ihmisinä, naiset ja miehet. Naiseus on ihmisyyden yksi aspekti ja sisaruus on syvää naiseuden ylistystä koko kirjossaan. Eikä alkuunkaan niin, että se talloisi mitään alleen, vaan niin, että tunnistamme, mikä meidät naisina yhdistää ja annamme tälle naiseuden erityislaadulle sen täyden arvon. Siinä on hyvä levätä, virkistyä ja aueta omaksi itsekseen.