Olen aina rakastanut yli sukupolvien kulkevia tarinoita. Eräs kaikkein mieleenpainuvimmista tarinoista on kertomus mieheni esi-isästä, miehestä nimeltään Matti Holma. 1800 -luvun Etelä-Pohjanmaalla Matti taisteli väkivaltaa, Härmän Häjyjä ja viinan kirousta vastaan. Hän ymmärsi oppimisen merkityksen ja vaikkei koululaitosta ollutkaan, hän itse opetti lukuisat lapsen lapsensa lukemaan.
Matti oli valtiopäivämies. Säätyvaltiopäivät kokoontuivat vuosina 1863- 64. Matti Holma osallistui niihin talonpoikaissäädyn edustajana. Kun Venäjän keisari Aleksanteri II kehotti valtiopäivien edustajia nousemaan ja nostamaan maljan Venäjän ja keisarin kunniaksi, kaikki muut kohottivat maljan, mutta Matti Holma ei. Keisari kysyi, eikö Matti Holma halunnut kunnioittaa Venäjää ja keisaria. ”Venäjää ja keisaria minä kunnioitan, mutta viinaa minä en juo!” vastasi Matti Holma. Tämä vastaus miellytti keisaria ja hän antoi hopeisen nuuskarasiansa Matti Holmalle muistoksi.
Matti Holma uskoi asiaansa ja oli valmis ottamaan riskejä sen puolesta. Jokaisella meillä on omat tarinamme. Kaikki eivät ole sankaritarinoita, mutta niitäkin joukosta varmasti löytyy. Yhtä kaikki, jokainen tarina liittyy sukupolviketjussa oman sukumme suureen kertomukseen. Isovanhempien vanhemmat, isovanhemmat, vanhempamme, lapsemme ja lastemme lapset… Tarinat vaikuttavat meihin ja me kudomme niitä.
Maria Akatemiassa toimii sukupolvi-seniorisektori. Pyrkimyksenä on luoda hyvää ja vastuullista vanhenemista, kirjoittaa uudelleen oman historian tarinat ja viedä niitä eteenpäin, löytää sukupolvien välinen arvo ja arvokkuus ja näin rakentaa uusi yhteys sukupolvien välille.
Vaatii rohkeutta ja ennakkoluulottomuutta uskoa itseen ja omiin mahdollisuuksiin.
Voimme kysyä itseltämme millaisia tarinoita me siirrämme eteenpäin.
Miten pidämme itsestämme huolta niin, että voimme mahdollisimman hyvin?
Kuinka voisimme parantaa myös läheistemme hyvinvointia?
Millaisia tarinoita heistä kerromme?
Maria Akatemiassa järjestetään joka toinen vuosi symposium. Viime keväänä luennoitsijana vieraillut työelämän tutkija, johtamistieteen tohtori Merja Fischer sanoi, että ”vain olemalla ihminen ihmiselle synnytämme uutta ja hyvää”. Hän toi esille 5 K:ta: Kannustus, Kiitos, Kehuminen, Kuunteleminen ja Kukoistaminen. Jaammeko me tätä hyvää toisillemme yli sukupolvien, ystäville, naapureille, työtovereille?
Myönteisen ja vastuullisen elämän ylläpitäminen vaatii tietoista työskentelyä. Voimalla on aina vastavoima. Viiteen myönteiseen K:hon lisäisin viisi haasteellisempaa K:ta: Kateus, Katkeruus, Kosto, Kauna ja Kilpailu.
Viime kädessä jokainen vastaa valinnoistaan. Epäonnistuneiden valintojenkaan jälkeen meidän ei silti tarvitse jäädä varjoon kun muistamme, että jokaisella varjolla on väistämättömästi myös valonsa. Itsetuntemus antaa mahdollisuuden toisenlaisen tarinan kirjoittamiseen.