Miksi äiti on loistava tiimin jäsen Pienten lasten äitien vertaisryhmässämme juttelimme työnhausta ja siirtymisestä työelämään kotonaolovuosien jälkeen. Paljon kaupanalalla rekrytointeja tehnyt ryhmäläinen kertoi, miten häntä oli neuvottu ohittamaan pienten lasten äitien hakemukset. Toinen kertoi, että CV-koulutuksessa oli suositeltu olemaan mainitsematta perhettä hakemuksessa. Keskustelussa kuului monenlaista pelkoa ja jännitystä työhön paluuta kohtaan: osaanko vielä, paljonko pitää oppia uutta, onko työ sama, saanko töitä, miten arki alkaa sujua, muistanko ohjelmat, kenen kanssa teen töitä… Joku naurahti ja arveli vanhojen työkavereiden todella yllättyvän, miten paljon järjestelmällisemmäksi hän, työpaikan Hulda Huoleton, on kolmen vuoden aikana tullut.  Tokaisu nauratti koko porukkaa, mutta kirvoitti myös muilta […]

Muistan erään juhliin lähdön perheen kanssa. Isä ja kolme pikkulasta istuivat autossa, kun vielä kuumeisesti etsin jotain juhlaan sopivaa vaatetta itselleni, päätyen hätäpäissäni telttamaiseen, kermanväriseen ja rimpsuiseen roolipukuun (teatteriharrastukseeni liittyvä), joka oli kuitenkin puhdas ja kesäisen vaalea. Peiliin vilkaisu ahdisti: näin muodottoman ja jotenkin ei-minun-näköiseni naisen katsovan takaisin. En enää halunnut juhliin, halusin vain olla kotona ja pitää rutiineista kiinni, koska niiden avulla päivä rullasi mukavasti. Kiirehdin autoon, jossa mies odotti tuskastuneena pitäen aikataulussa pysymistä tärkeänä. Hän katsoi hiukan kulmiaan kohottaen asuani, tosin viisaasti vaieten. Lapset totesivat äidin olevan aina viimeinen autossa. Minua kiukutti, mutta nielin vuodatuksen siitä, mitä kaikkea […]